Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen  laeiksi ydinenergialain 4 §:n ja 69 §:n sekä rikoslain 34 luvun 6 §:n muuttamisesta. Lain valmistelussa oppositio ilmeisesti sivuutettiin tavanomaisesta parlamentaarisesta käytännöstä poiketen. Lausuntoaika oli ohjeistettua vähimmäisaikaa lyhyempi siksi, että väitetysti ”hankkeen pääasialliset vaikutukset ovat selvitettävissä helposti ja nopeasti”.

Nähdäkseni esim. tullin, oikeusministeriön ja oikeuskanslerinviraston lausunnot eivät tue tuota väitettä, vaan osoittavat, että selvitettävää ja tarkennettavaa todella edelleen on. Mainituissa lausunnoissa käsitellään. m.m. esitettyjen muutosten suhdetta Suomen ja Yhdysvaltain kahdenväliseen puolustusyhteistyösopimukseen (Defense Cooperation Agreement, DCA). Jos lausunnoissa esitetyt ongelmat selvitetään asianmukaisesti, hallitus tuskin yltää tavoitteeseensa, että ’lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.’

Hallituksen esityksen ja kaikki 164 lausuntoa voi lukea verkossa.

Ennen DCA:n solmimista sopimuksen vastustajat ja monet puoltajatkin esittivät vaatimuksen sisällyttää sopimukseen lauseke siitä, ettei Yhdysvallat saisi DCA:n perusteella tuoda ydinaseita Suomen maa- ja vesialueelle tai kuljettaa niitä Suomen ilmatilassa. Tuolloin eduskunnassa todettiin, että Yhdysvallat DCA:ssa sitoutuisi kunnioittamaan Suomen lakeja ja Suomen ydinenergialaki ykskantaan kieltää ydinräjähteet Suomen alueella. Tämä muodostui perustaksi sopimukseen suostuttaessa. Suomi asetti avoimesti ja tietoisesti kaikki rajoitteet Yhdysvalloille tuoda ydinaseita Suomeen ydinenergialain 4 §:n varaan. Liekö joku ajatellut, että kieltolausuman jälkikäteinen poistaminen DCA:sta olisi käytännössä mahdotonta, mutta ydinenergialain 4 §:n eduskunta voisi yksinkertaisella enemmistöllä poistaa, jääköön tässä pohtimatta. Todettakoon sen sijaan, että jos ydinenergialakia nyt esitetysti muutettaisiin, päädyttäisiin tilanteeseen, jossa DCA olisi hyväksytty ja voimaansaatettu sellaisen ehdon varassa, joka ei enää olisi voimassa. Tällainen oikeustila pakottaisi purkamaan DCA:n ja antaisi tilaisuuden harkita, kannattaisko sopimusta neuvotella uudestaan uudelta pohjalta vai olla enää sitomatta Suomea sotilaallisesti Yhdysvaltoihin.

Tämän asiantilan oikeustieteen tohtori professori (Eurooppalainen yliopistoinstituutti ja Lundin yliopisto ) Martin Scheinin on lausunnossaan esittänyt seuraavasti:

*

”1. Esitysluonnos on huonosti ja suorastaan harhaanjohtavasti valmisteltu
Esitysluonnoksessa on sivuutettu olennainen oikeudellinen kysymys kumottavaksi kaavaillun ydinenergialain 4 §:n merkityksestä suhteessa eduskunnan aiemmin tekemiin päätöksiin hyväksyä ja saattaa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä voimaan sopimus Naton jäsenvaltioiden joukkojen asemasta (SOFA) ja puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltojen kanssa (DCA). Yhdysvaltojen ydinaseiden ja DCA-sopimuksen osalta esitysluonnos on jopa vakavalla tavalla harhaanjohtava. Suomi on DCA-sopimuksessa käyttänyt valtiosuvereniteettiaan luovuttamalla osan siitä Yhdysvaltojen yksipuolisesti käytettäväksi Suomen valtion maantieteellisellä alueella. Tämä ratkaisu tehtiin eduskunnalle esitetyn selvityksen ja tiettyjen oikeudellisten ehtojen vallitessa. Ydinenergialain 4 §:n säännöksellä oli keskeinen merkitys paitsi eduskunnan laajan hyväksynnän saamiselle myös oikeudellisessa arviossa siitä, että kyse oli perustuslain 73 §:n kannalta rajatusta ja siksi perustuslainsäätämisjärjestyksessä toteutettuna sallitusta poikkeuksesta perustuslain 1 §:n mukaiseen Suomen täysivaltaisuuteen.
Ongelmassa ei ole kyse Naton ydinasepelotteen huomioon ottamisesta ja Suomen osallistumisesta tuohon pelotteeseen alistamalla periaatteellisella tasolla Suomen alue Naton pelotteen tehostamiselle. Kyse on lainmuutoksesta, jolla ydinaseiden tuominen Suomeen tai Suomen alueen kautta alistettaisiin Yhdysvaltojen yksipuoliselle päätöksenteolle, myös kaikesta Naton päätöksenteosta riippumatta, siis myös Naton ohi tai jopa Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden vastustaessa. Lainmuutoksen myötä Yhdysvaltain kansalliset intressit (tai suoranaiset oikut) ja Yhdysvaltojen päätöksenteko ratkaisisivat, tuleeko Suomen alueelle ydinaseita. Suomea konsultoitaisiin.
Esitysluonnoksessa esiintyy lause: ”Yhdysvaltojen ydinaseiden sijoittaminen Eurooppaan perustuu erillisiin valtiosopimuksiin.” Tätä lausumaa ei ole avattu, mistä syystä se voi johtaa lukijan harhaan, kuvittelemaan että Yhdysvaltojen ydinaseiden tuominen Suomen alueelle tai kuljettaminen Suomen alueen kautta edellyttäisi jotakin uutta valtiosopimusta eikä voisi toteutua DCA-sopimuksen nojalla, vaikka ydinenergialain 4 § kumotaan. Yleisemminkin esitysluonnoksen jaksossa 2.2.8 käsitellään DCA-sopimusta tavalla, joka perustui sen eduskuntakäsittelyn aikaiseen oikeustilaan eikä ota huomioon sitä merkittävää muutosta, jonka nyt kaavailtu lainmuutos aiheuttaisi oikeustilassa.
Esityksen jakso ehdotettujen lainmuutosten suhteesta perustuslakiin on olennaisella tavalla harhaanjohtava, kun siinä ei ole erotettu toisistaan Nato-yhteistyötä ja Yhdysvaltojen toimintaa DCA-sopimuksen nojalla. Tämä harhaanjohtavuus näkyy erityisen selvästi seuraavassa kappaleessa: ”Esityksellä ei luovutettaisi toimivaltaa, joka merkitsisi Suomen täysivaltaisuuden rajoittamista. Suomi päättää itse sotilaallisesta puolustuksestaan sekä siitä millaista puolustusyhteistyötä Suomi tekee muiden valtioiden kanssa sekä toisten valtioiden sotilasjoukkojen saapumisesta Suomeen ja toimimisesta Suomessa.”
Lausuma ei pidä paikkaansa. Sen preesensissä tai futuurissa kirjoitettu ilmaisu ”Suomi päättää itse” johtaa lukijan kuvittelemaan, että kyse olisi joistakin tulevista päätöksistä. Tosiasiassa ilmaisu Yhdysvaltojen DCA-sopimuksen osalta viittaa jo tehtyyn päätökseen sopimuksen hyväksymisestä. Asiallisesti siteerattu lausuma tällöin tarkoittaa, että hyväksymällä DCA-sopimuksen Suomi on jo päättänyt sallia Yhdysvaltojen ydinaseiden tuomisen Suomeen, jos Yhdysvallat päättää niin tehdä. Jos näin tosiaan olisi tuolloin päätetty, edellisen virkkeen ilmaus ”Esityksellä ei luovutettaisi toimivaltaa” olisi tosi. Mutta DCA-sopimuksen käsittelyssä eduskunta päätti juuri päinvastoin: että kun Yhdysvallat oli sitoutunut kunnioittamaan ydinenergialain 4 §:ää, DCA-sopimuksella ei luovutettaisi Yhdysvalloille toimivaltaa tuoda Suomeen ydinaseita.
2. Esitysluonnos on olennaisesti vastoin eduskunnalle aiemmin annettua tietoa, jonka varassa eduskunta on antanut suostumuksensa Suomen suvereniteettia koskeville kansainvälisille sopimuksille
Yhdysvaltojen kanssa tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen (DCA) yhteydessä Suomi on tietoisesti, avoimesti ja supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä rakentanut ydinenergialain 4 §:n varaan kaikki rajoitteet Yhdysvalloille tuoda ydinaseita Suomeen. Asiaa käsitelleet valiokunnat ja eduskunnan täysistunto tekivät päätökset sopimuksen hyväksymisestä sen olettamuksen varassa, että ydinenergialain rajoitteet olivat tehokkaat ja pysytettäisiin voimassa. Eduskunnalle myös vakuutettiin, ettei Yhdysvalloilla olisi kiinnostusta muuttaa tätä asiaintilaa.
Puolustusvaliokunnan lausunnossa (PuVL 7/2024, kohta 31) asia ilmaistiin seuraavasti: ”… Edellä todettuun viitaten valiokunta pitää perusteltuna Suomen valitsemaa linjaa, joka lähtee siitä, että koska DCA-sopimuksessa edellytetään Suomen lainsäädännön kunnioittamista kaikissa tilanteissa – tässä yhteydessä myös ydinenergialain huomioimista – sopimuksessa ei siten ole tarvetta erilliselle kirjaukselle ydinaseista.” Mietinnössään ulkoasiainvaliokunta esitti vastaavan kannanoton ja myös käsitteli laajemmin, miten Suomi ja muut valtiot puolustusyhteistyösopimuksissaan Yhdysvaltojen kanssa rajoittavat Yhdysvaltojen toimintavapautta suhteessa ydinaseisiin. Suomen osalta menetelmänä oli nimenomaan ydinenergialain 4 §. (Ks. UaVM 5/2024 kohdat 22-24).
3. Lainmuutos laajentaisi perustuslaista tehtyä poikkeusta
Naton peruskirja hyväksyttiin ja saatettiin Suomessa valtionsisäisesti voimaan eduskunnan enemmistöpäätöksin, koska Naton päätöksenteko perustuu konsensukseen ja siten Suomen myötävaikutukseen. Sen sijaan Nato-SOFA ja puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltojen kanssa (DCA) kajosivat Suomen suvereniteettiin ja käsiteltiin (supistetussa) perustuslainsäätämisjärjestyksessä eli ne edellyttivät eduskunnan määräenemmistöpäätöstä (ks. PeVL 2/2024 ja PeVL 28/2024). DCA-sopimuksen voimaansaattamislaki on siten poikkeuslaki Suomen valtiosäännön kannalta. Sopimus ja sen voimaansaattamislaki käsiteltiin perustuslaista poikkeavina Suomen täysivaltaisuuden (perustuslain 1 §) takia: DCA-sopimuksen kautta Suomi käytti täysivaltaisuuttaan valtiona, mutta samalla rajoitti oman täysivaltaisuutensa tulevaa käyttöä siirtämällä merkittävää Suomen aluetta koskevaa toimivaltaa vieraalle valtiolle. Toimivallan siirron keskeinen reunaehto, jonka nojalla kyse oli perustuslain 95 ja 73 §:n kannalta rajatusta toimivallan siirrosta ja siten perustuslain sallimasta Suomen täysivaltaisuuden rajoittamisesta, oli DCA-sopimukseen sisällytetty lauseke Yhdysvaltojen velvollisuudesta kunnioittaa Suomen lainsäädäntöä muun muassa sen tuodessa joukkoja tai aseita Suomen alueelle. DCA-sopimuksen eduskunta-asiakirjoissa nimenomaisesti viitattiin nyt kumottavaksi ehdotettuun ydinenergialain säännökseen asiassa merkityksellisenä Suomen lainsäädännön velvoitteena, jota Yhdysvallat tulisi kunnioittamaan.
DCA-sopimuksen käsittelyssä perustuslakivaliokunta (PeVL 28/2024) lausui: ”(19)… Perustuslakivaliokunnan mielestä on selvää, että nyt arvioitavan sopimuksen mukaiset velvoitteet sallia toisen valtion joukkojen läsnäolo ja liikkuminen alueellaan, joukkojen pääsy sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä näiden tilojen ja alueiden käyttö, ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen maahantulo Suomen alueelle sekä niiden vapaa liikkuminen ja poistuminen samoin kuin materiaalin varastointi Suomen alueella eivät ole kokonaisuutena luonteeltaan täysivaltaisuuteen kohdistuvien vaikutusten kannalta vähäisiä tavanomaisia velvoitteita nykyaikaisessakaan kansainvälisessä yhteistoiminnassa. Sopimusta on siten perustuslakivaliokunnassa arvioitava vielä erityisesti perustuslain 1 §:n 1 momentin täysivaltaisuussäännöksen kannalta. (20) Puolustusyhteistyösopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikessa sopimuksen mukaisessa toiminnassa, myös varastoitaessa tietynlaisia aseita Suomen alueelle, kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen tulkita ja soveltaa sopimusmääräyksiä ja niiden toimeenpanemiseksi annettuja säännöksiä Suomen perustuslakia kunnioittaen sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan periaatetta noudattaen…”
Ehdotettu ydinenergialain muutos johtaisi oikeustilaan, jossa DCA-sopimus on hyväksytty ja voimaansaatettu supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä sellaisen ehdon varassa, joka ei enää olisi voimassa. Tällaisessa tilanteessa jouduttaisiin perustuslainvastaiseen oikeustilaan, jonka korjaamiseksi Suomen olisi irtisanottava DCA-sopimus ja neuvoteltava uudelleen sellainen puolustusyhteistyösopimus, jossa kysymys Yhdysvaltojen ydinaseista Suomen alueella säänneltäisiin toisin ja jonka sopimuksen eduskunta sitten käsittelisi perustuslakivaliokunnan suorittaman uuden valtiosääntöoikeudellisen arvion pohjalta.
4. Selvyyden vuoksi: Suomi ei olisi eikä voisi olla osallisena vieraiden valtioiden ydinaseita koskevassa päätöksenteossa
Esitysluonnoksessa ei väitetä tai anneta ymmärtää, että Suomi millään tavoin kontrolloisi Suomeen sijoitettuja tai Suomen kautta kulkevia ydinaseita taikka osallistuisi niiden käyttämisestä päättämiseen (ks. jakso 2.2.8). Julkisuudessa toki esiintyy asiassa virhekäsityksiä. On syytä pitää mielessä ja jatkossa tehdä myös julkisesti selväksi, että ydinaseiden tuomisesta Suomen alueelle tai kuljettamisesta Suomen alueen kautta ei seuraisi minkäänlaista Suomen määräysvaltaa suhteessa niihin. Tällainen määräysvalta olisi ydinsulkusopimuksen (SopS 10-11/1970) 2 artiklan vastainen järjestely. Naton ydinasevaltioiden ydinaseet ovat niiden kansallisia ydinaseita ja kansallisten päätösten piirissä. Naton ydinasepelote ja Naton strategia-asiakirjat tai keskustelut eivät muuta tätä tosiseikkaa.” —Prof. Scheininin lausunnosta.

*

Vaikka ydinenergialain 4§:n poistaminen veisi pohjaa DCA:lta, poliittinen tilannearvio ei nähdäkseni tällä hetkellä kuitenkaan puolla sitä, että pykälän poistamista kannatettaisiin siinä toivossa, että DCA sillä keinoin äkisti purkautuisi. Nykyisessä maailmantilanteessa, jossa kaikki ydinasevaltioiden väliset aserajoitussopimukset on purettu, Länsi-Aasiassa käytävä sota voi saada valtioita tähyilemään ydinasetta itselleen ja kun Euroopassa varustaudutaan, on tähdellistä estää, että vieras valta voi pitää Suomessa ydinaseita omassa hallinnassaan.

Ydinenergialain muutoksen valmistelu muistuttaa ikävällä tavalla toisestakin asiasta, jota ei DCA:ssa ja sen valmistelussa huomioitu. Hallitus laiminlöi tässäkin hankkeessa velvoitteensa alkuperäiskansaa kohtaan. Kuten DCA:sta päätettäessä saamelaisten asemaa ei nyt käsillä olevassa lainvalmistelussa ole huomioitu eikä saamelaisilta näy suostumusta kysytyn. Kuitenkin Suomi on varauksetta hyväksynyt YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista, jonka 29 artiklassa todetaan, että ”(v)altiot toteuttavat tehokkaat toimet varmistaakseen, ettei alkuperäiskansojen maille tai alueille varastoida eikä loppusijoiteta vaarallisia aineita ilman niiden vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta.

Kansalaistoiminnalla voidaan saada kansanedustajat, jotka sopimuksesta päätettäessä yhtä poikkeusta lukuunottamatta kannattivat DCA:n solmimista, kohtaamaan edellä esitetyt DCA:han ja ydinenergialain muutoshankkeeseen liittyvät ongelmat. Kansanedustajien uskallus olla muuttamatta ydinenergialakia voi kasvaa ja hiljalleen myös ymmärrys siitä, että DCA ei turvaa vaan päinvastoin vaarantaa Suomen.

Veronica Pimenoff
Helsingissä, 8. pnä huhtikuuta 2026