18.12.2023 jää epäilemättä Suomen historiaan päivänä jolloin Yhdysvaltain ulkoministeri Anthony Blinken ja Suomen puolustusministeri Antti Häkkänen allekirjoittivat DCA-sopimuksen Yhdysvaltain pääkaupungissa.

Päivän historiallista merkittävyyttä sopii kuitenkin kyseenalaistaa. Oliko 3.3. 2022, jolloin presidentti Niinistö tapasi yhdysvaltalaisen virkaveljensä Joe Bidenin Valkoisessa Talossa kenties vielä historiallisempi päivä? Tapaamisen jälkeen Niinistö ilmoitti, että että Suomi ja Yhdysvallat aikovat ”laittaa liikkeelle prosessi puolustus- ja turvallisuusyhteistyön lisäämiseksi”.

DCA:n allekirjoitusseremonia on vain erään historiallisen prosessin pieni episodi.

”DCA-sopimus puuttuu historiallisella tavalla Suomen suvereniteettiin”, toteaa Iltalehden pääkirjoituksessa Kreeta Karvala. Aivan. Mutta milloin tuo suverniteettiin puuttuminen tapahtuu? Tai onko se jo tapahtunut?

Itsenäisen Suomen valtiollisessa kehityksessä historiallinen käännekohta saavutetaan muodollisesti silloin kun nyt allekirjoitettu DCA-sopimus käsitellään Suomen eduskunnassa. Mutta onhan eduskunnalla edelleen edessään valinta. Se voi hyväksyä DCA-sopimuksen sillä seurauksella, että Suomen suvereniteettiin ”puututaan” mikä merkitsisi, että suvereniteetti vähenisi. Eduskunta voi myös hylätä sopimuksen ja siten pelastaa Suomen suhteellisen suvereniteetin.

Valinta tapahtunee keväällä 2024, Suomen presidentinvaalien jälkeen, joskus niihin aikoihin kun Yhdysvalloissakin valitaan uusi presidentti.

En nyt kuitenkaan lähde ennustamaan mitä silloin tapahtuu.

MB

Aihekategoriat: DCA-etenee , Näkökantoja ja -kulmia