Näyttää kuin Ruotsi olisi ollut sodassa USA:n kanssa ja hävinnyt. Ainakin kun lukee viimeisimmän hallituksemme ja Yhdysvaltojen välisen puolustussopimuksen. Siinä Yhdysvaltojen ylivalta otetaan käyttöön Ruotsissa. Tämä ei tietenkään ole se kuva, jota media on välittänyt. Rapportin uutisoinnista muistan vain kuvia iloisesta pienestä ruotsalaisesta puolustusministeristä ja yrmeästä amerikkalaisesta puolustusministeristä, kun he allekirjoittavat salaisen sopimuksen, ikään kuin se olisi vain yksi rutiinisopimus. Sitähän se ei ole. Se on ainutlaatuinen historiassamme ja käsittämättömän kauaskantoinen. Kyse on täydellisestä alistumisesta.
Jo sopimustekstin alussa todetaan, että Yhdysvalloilla on ”esteetön pääsy sovittuihin tiloihin ja sovituille alueille sekä niiden rajoittamaton käyttö”.
Jassoo. Ja mitä nämä sovitut tilat ja alueet ovat? Ne on lueteltu sivulla 37. Näitä ovat kaikki Ruotsin lentokentät ja kaikki tärkeimmät armeijan laitokset, kaikkiaan 17 listattuna. Käytännössä koko Ruotsin puolustus on siis se paikka, jossa Yhdysvalloilla on ”esteetön” eli rajoittamaton valta. Määrittelemättömissä puolustuslaitoksissa myös tietyt alueet eristetään, joihin ”vain Yhdysvaltain joukot pääsevät ja voivat niitä käyttää” ja joihin sovelletaan Yhdysvaltain lainkäyttövaltaa. Mutta sekään ei riitä. ”Pyynnöstä” Yhdysvalloilla on pääsy yksityiseen maahan ja yksityisomaisuuteen, mukaan lukien tiet, satamat ja lentokentät, ja niiden käyttö. Yhdysvallat saa myös oikeuden laajentaa vapaasti ”alueita ja tiloja” aseiden ja puolustustarvikkeiden varastointiin. Asetyypeille ei ole määritelty poikkeuksia, ei edes ydinaseille (14 artikla). Osapuolet ”voivat neuvotella edellä mainituista siinä määrin kuin se on tarpeen”.
Sitten Ruotsiin sijoittautuneen amerikkalaisen sotilaan etuja ja oikeuksia luetellaan sivukaupalla. Yhdysvaltain henkilöstölle Ruotsissa, heidän perheenjäsenilleen ja siviilityöntekijöilleen myönnetään passi- ja viisumivapaus, jotka korvaa Yhdysvaltain sotilashenkilöllisyystodistus, Ruotsin turvallisuuspoliisi ei saa valvoa tai tarkkailla amerikkalaista henkilöstöä, kaikki amerikkalaisten omistamat autot on varustettava ruotsalaisilla rekisterikilvillä , joita ei kuitenkaan saa jäljittää, koko amerikkalainen henkilöstö on vapautettu verosta, myös ostojensa arvonlisäverosta, ja heidän on saatava täysi verovapaa asema kaikista tavaroista, jotka he haluavat viedä maasta tai tuoda maahan, mikä koskee myös valuuttaa ilman rajoituksia, Yhdysvaltain lentoliikenne saa vapaasti käyttää Ruotsin ilmatilaa, kuten myös Yhdysvaltain merenkulku Ruotsin aluevesiä.
Erittäin pitkän määräyskokoelman mukaan Ruotsin viranomaiset eivät myöskään saa tarkastaa amerikkalaisten ilma- tai meriliikennettä. Lisäksi ”Ruotsi täten pidättäytyy käyttämästä rikoslainkäyttövaltaa” (12 artikla) Yhdysvaltain armeijan, heidän perheenjäsentensä ja siviilihenkilöstön suhteen. Hieman ristiriitaisesti samassa pykälässä (Artikla 12:3) sanotaan, että ”jos Ruotsin viranomaiset asettavat syytteeseen Amerikan joukkojen jäsenen tai sukulaisen, lainkäyttövaltaa käyttää ruotsalainen tuomioistuin”. Kuulostaa järkevältä. Mutta: ”ei saa nostaa syytettä poissaolevana (12:4), ja jos oikeudellinen menettely kestää yli vuoden, se on pätemätön. Koska ruotsalaiset poliisit eivät voi tuoda maahan epäiltyjä amerikkalaisia tukikohdistaan, se tarkoittaa käytännössä sitä, että amerikkalaiset sotilaat, Ruotsin valtionpäämiehen odottamattomassa seurassa, nauttivat rikosoikeudellista koskemattomuutta. Yhdysvaltalaista henkilöstöä vastaan ei voi nostaa siviilikanteita (15 artikla), joten luettelo jatkuu pieniin asioihin, kuten vapautukseen kaikista TV-maksuista (17 artikla), oikeuteen käyttää Yhdysvaltain postimerkkejä, mutta velvollisuuteen maksaa silta- ja lauttamaksut. Ja lopuksi yllättävä säännös, jonka mukaan Ruotsin ammattiliittojen säännöt ja oikeudet ovat pätemättömiä. Sivulla 36.
Sopimuksen amerikkalaiset tekijät – ruotsalaisista ei ole jälkeäkään – näyttävät miettineen kaikkea. Mutta heilläpä onkin pitkä kokemus kaikista miehitetyistä maista. Ehkä he vain vetivät joltain hyllyltä sopimuksen antautumisesta esimerkiksi Irakin kanssa. Myös omien verovapaiden virkistyksen, ostosten, viihteen, hampurilaisbaarien ja verovapaiden alkoholijuomien määräysvaltaa on harkittu (21 artikla). Tämä ruotsalainen alistuminen suurvallalle ei ole historiallisesti ainutlaatuinen. Mutta on palattava aina 1700-luvun jälkipuoliskolle löytääkseen jotain vastaavaa. Tuolloin Venäjä päätti Ruotsin ulkopolitiikasta jonkin aikaa. Tämä uusi sopimus on kuitenkin vapaaehtoinen, eikä sillä ole mitään tekemistä Naton kanssa, sopimus on vain Yhdysvaltojen ja Ruotsin välinen. Tänä syksynä saattaa käydä ilmi, että Kristerssonin hallitus on asettanut Ruotsin puolustusvoimat presidentti Donald Trumpin käsiin, vaikka tämä voisikin vetää Yhdysvallat Natosta.
Tämä ei ole mikä tahansa skandaali. On käsittämätöntä, kuinka tämä voi tapahtua salassa ilman pienintäkään keskustelua ulkoasiainvaliokunnassa poliittisen opposition kanssa. Koska niin sen on täytynyt tapahtua. Aivanko varmasti S, V, MP ja C olisivat voineet olla samaa mieltä kaikesta tästä ja pitäneet myös suunsa kiinni? Ja mitä hallitus ajatteli? Suostuvatko SD:n ”nationalistit” todella myymään Ruotsin itsenäisyyden ja pitävätkö he myös suunsa kiinni? Kuka todella halusi tehdä Ruotsista Venäjän ehdottoman ensisijaisen kohteen Euroopassa sodan sattuessa? Olisi noin 126 lisäkysymystä tästä yhdestä elämäni suurimmista poliittisista skandaaleista. Luovutan tämän työn avokätisesti nuoremmille toimittajakollegoilleni. Käykää kimppuun!
Käännös: Pertti Kaajakari
Aihekategoria: Näkökantoja ja -kulmia
Tämä artikkeli ilmestyi Aftonbladetissa, Ruotsin suurimmassa iltapäivälehdessä, 25.2.2024. Saman päivän illalla Unkari hyväksyi Ruotsin NATO-jäsenyyden ja niin Ruotsistakin tuli käytännössä NATOn jäsenmaa. Julkaisemme artikkelin kirjoittajan luvalla.