Mikael Böök
Vuodenvaihteen uutisia Ruotsista: Folk Fred järjestää konferenssin Folk och Fred 17.-19. tammikuuta 2025. Ruotsin Ei tukukikohtia-kampanja on järjestäytynyt uudelleen. Vaatimus talouden ja yhteiskunnan oikeudenmukaisesta siirtymästä ilmastonmuutoksen vuoksi. Oppineiden mielipideilmauksia
Tammikuun puolivälissä Ruotsin Folk och Fred-verkosto, johon suomalainen Ei tukikohtia-kampanjakin liittyy, järjestää nyt viidennen kerran vaihtoehtokonferenssinsa ”Folk och Fred” (Kansa ja Rauha) Taalainmaan Sälenissä. Konferenssi on vaihtoehto Sälenin vuotuiselle Folk och Försvar (Kansa ja Puolustus)-tapahtumalle, johon eri Pohjoismaiden puolustusministereilla sekä sotavoimien, politiikan ja median huipuilla on tapana osallistua.
”Järjestämme 17.-19. tammikuuta 2025 konferenssin”, kirjoittaa verkkoaktiivi Tord Björk, ”jossa kansalaisyhteiskunnan moninaisia ääniä edustavat taiteilijat, maanviljelijät ja rauhanystävät yhdessä ilmasto- ja ympäristöaktivistien kanssa näyttävät tietä poispäin militarismista sekä sorto- ja autoritaarisista ratkaisuista”.
Ulkomaisista puhujavieraista mainittakoon Johannesburgin yliopiston professori Patrick Bond, norjalainen valtiotieteiljä Glenn Diesen sekä valkovenäläinen, Liettuaan paennut ihmisoikeusaktivisti Olga Karatch.
”Vuoden 2024 Folk och Fred-konferenssilla”, Tord Björk kirjoittaa edelleen, ”oli tärkeä rooli rauhan ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden vetoomuksen ja DCA-kampanjan edistämisessä”.
Kyseisen vetoomuksen muotoilu vastaa Folk och Fredin omaa tunnuslausetta Fred på jorden och fred med jorden eli rauha maassa ja maan kanssa. Tähän voi lisätä, että Ruotsissa puhutaan usein ilmasto-oikeudenmukaisuuden yhteydessä yhteiskunnan prosessista nimeltä klimatomställning mikä suomeksi tarkoittanee ilmastonmuutoksen edellyttämää siirtymistä oikeudenmukaisempaan ja ekologisempaan yhteiskuntajärjestykseen. (Vetoomuksen teksti tässä.)
Mitä DCA-kampanjaan tulee voi todeta, että Ruotsinkin eduskunnan vuonna 2024 hyväksymä kahdenkeskinen puolustussopimus Yhdysvaltain kanssa (DCA) merkitsi uuden vaiheen alkamista myös niille kansalaisille, jotka olivat huonolla menestyksellä pyrkineet estämään sopimuksen solmimista. Ruotsissa DCA:n vastustaminen oli ainakin muodollisesti ollut laajempaa kuin Suomessa, äänestiväthän suurin osa Vänsterpartietin ja Miljöpartietin kansanedustajista sopimuksen hyväksymistä vastaan kun taan Suomen kansan edstajat eivät tästä asiasta saaneet edes äänestystä aikaiseksi.
Tuo ero maittemme välillä lienee kuitenkin suureksi osaksi näennäinen, sillä V:n ja MP:n DCA-vastustus pelkistyi juuri ja vain eduskunnassa äänestämiseen. Mitään aktiivista pyrkimystä maan kansalaisia yhdistävään DCA-vastaiseen kampanjaan ei koskaan nähty eduskuntapuolueiden taholta.
Ruotsin rauhanjärjestöt sen sijaan aktivoituvat vuoden aikana ja lähentyivät toisiaan DCA:n vastustamisessa. Niinpä perinteikäs Svenska freds- och skiljedomsföreningen oli yksi harvoista kansalaisyhteiskunnan äänistä ja ainoa selvästi DCA:ta vastustava ääni Ruotsin hallituksen valitsemien kuulemiselinten joukossa.
Syksyllä DCA:ta ja sen tuomia amerikkalaisia sotilastukikohtia vastustavat Ruotsin kansalaiset päättivät järjestäytyä uudelleen kampanjaksi nimeltä ”Folk mot DCA” (DCA:ta vastustava kansa; verkkosaitti folkmotdca.se). Kampanjan keskeinen toimintamuoto on toistaiseksi ollut nimenkeräys puolueisiin suunnattuun vetoomukseen ”Inga amerikanska baser. Folk mot DCA – Riv avtalet!”. Vetoomuksen on vuodenvaihteessa ehtinyt allekirjoittaa lähes 25 000 ihmistä.
Folk mot DCA pyrkii myös rakentamaan eri sotilasalueiden paikallisten tarkkailijoiden verkoston, jotta amerikkalaisten joukkojen toiminnasta raportointi ei jäisi DCA:ta yksiäänisesti tukevan valtamedian tehtäväksi sekä osallistuakseen Yhdysvaltojen maailmanlaajuisen sotilastukikohtaverkoston vastustamiseen.
Ruotsissa julkinen keskustelu sodan ja rauhan tarinasta, ”narratiivista”, sitäpatsi jatkuu, kenties hieman näkyvämpänä kuin Suomessa. Esimerkkejä: Ruotsin sotakorkeakoulun tutkijan, Linus Hagmanin, toimittama antologia Är Sverige säkert nu? (Carlssons 2024); Frida Strannen ja Trita Parsin artikkeli ”Världen förändras – och Sverige hänger inte med” Svenska Dagbladetissa 11.5.2023 ; Ola Tunanderin venäläistä sotilaallista ajattelua koskeva analyysi ”Vi måste förstå det ryska militära tänkandet” (Parabol 6/24 )