Mielenosoitus vieraan vallan tukikohtia vastaan Helsingissä 25.11.2023
Terve rauhan väki!
Osoitamme mieltä rauhan puolesta, sotaa, militarismia, asevarustelua ja vieraan vallan sotilastukikohtia vastaan.
Suomi on viime vuosina yleisesti militarisoitunut ja hakenut turvaa aseista liittymällä sotilasliitto NATOon. Nato oli vuosikymmeniä aiemmin perustettu jäsenvaltioiden suvereniteettia korostaen. Nykytilanteessa vieras valta ei voikaan pitää NATO-Suomessa sotilaita omassa komennuksessaan.
Mutta kaikista NATO-neuvotteluista erillään Yhdysvaltain ja Suomen puolustusministeriöt laativat jo vuonna 2016 aiesopimuksen kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä. Sitä seuraa nyt kahdenvälinen DCA.
Suomen ja Yhdysvaltain neuvotteleman kahdenvälisen puolustusyhteistyösopimuksen Defense Cooperation Agreement, DCA:n solmiminen toisi vieraan vallan joukkojen tukikohtia Suomeen. Sopimussisältö on toistaiseksi salainen, mutta viralliselta taholta on tiedotettu, että sopimuksesta tulisi Norjan SDCA:n kaltainen.
Jos sopimus syntyy, se syntyy Yhdysvaltain aloitteesta ja intressistä, jotta Yhdysvallat voisi tuoda, pitää ja komentaa joukkojaan Suomessa ja jotta niille turvattaisiin kaikkinainen logistiikka ja omien ase- ja huoltojärjestelmien käyttö.
USA:n tukikohtien tarkkaa lukumäärää maailmalla ei tunneta. Niitä on yli 850 yli 80 maassa joka puolella maapalloa. Kokonainen imperiumi siis, johon Suomi ollaan liittämässä pieneksi täydentäväksi osaksi strategiselle paikalle.
DCA ei ole NATOon oikeudellisesti liittyvä sopimus. Suomella ei ole mitään oikeudellista välttämättömyyttä solmia sitä. Poliittista painetta on, mutta sitä voi vastustaa. Sopimusta ei tarvitse solmia, sen voi torjua. Kyseessä on poliittinen valinta.
Mutta toki DCA:lla kuten kaikella Suomen kansainvälisellä toiminnalla on oikeudelliset puitteet. Ne koostuvat kansainvälisestä oikeudesta ja mm. Suomen perustuslain kansainvälisiä suhteita koskevista säädöksistä.
Kun valtiosäännössä todetaan, että Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi, on pohdittava, täyttyisikö ehto DCA:n kohdalla.
Sopimuksessa tuskin tullaan rauhaa edes mainitsemaan. Sopimuksen tekstissä todettaneen, että sen tarkoitus on lisätä turvallisuutta. Sopimuksen turvallisuuden lisäämiseksi esittämät keinot ovat kuitenkin pelkästään sotilaallisia. Turvallisuuden lisäämiseen pyrittäisiin aseilla ja sotilaallisella läsnäololla ja valmiudella. Mutta aseet eivät ole rauhan tae.
Vielä vuosi sitten kansalaisille kerrottiin, että turvallisuus on taattu, kun liitytään NATOon. Nyt kerrotaan, että turvallisuus taataan, kunhan solmitaan DCA.
Yhdysvallat neuvottelee DCA:sta myös Ruotsin ja Tanskan kanssa, Norjalla on jo omansa. Neuvottelut tapahtuvat Yhdysvaltain aloitteesta. Kahdenvälisillä sopimuksilla USA vapautuu tarvittaessa myös NATO-päätöksenteon mahdollisesta jähmeydestä toimiessaan jossain Pohjoismaassa.
USA hankkii sotilaalliseksi toiminta-alueekseen kaikki Pohjoismaat, Itämeren ja läntisen arktisen alueen. Pietari ja Kaliningrad pannaan ahtaalle. Suomen itärajasta tulee kahden ydinasevallan toiminnan raja. Tämä lisää jännitettä ja provokaatioiden ja sodan uhkaa.
Vieras valta voisi käydä sotaa kolmansia maita vastaan suomalaisesta tukikohdasta, kuten Yhdysvallat nyt suorittaa tukikohdistaan iskuja Syyriaan ja Irakiin tai kuten se käyttää Saksassa ja Djibutissa olevia tukikohtiaan tappaviin droneiskuihin Somaliassa ja Jemenissä. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut kolmas maa voisi kansainvälisen oikeuden mukaan katsoa Suomen julistaneen sille sodan ja iskeä suomalaisiin sotilaskohteisiin.
Suomessa oleviin vieraan vallan tukikohtiin voisi kohdistua myös terrori-iskuja erilaisten ryhmittymien toimesta. Syyriassa ja Irakissa sijaitseviin Yhdysvaltain tukikohtiin on viime kuukauden aikana kohdistettu yli 60 aseellista iskua. Omassa komennossaan iskuihin vastatessaan vieras valta todennäköisesti avaisi tulen hyökkääjiä vastaan. Tulitaistelut tapahtuisivat Suomen maaperällä vieraassa komennuksessa.
Tukikohtien salliminen ei siis ole kansainvälistä yhteistyötä, joka valtiosäännön vaatimuksen mukaan välttämättä turvaisi rauhaa. Miten olisi ihmisoikeuksien turvaamisen laita? Tunnetusti Yhdysvaltain tukikohdissa on jatkuvasti tehty vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja sotarikoksia. Laitonta vapauden riistoa ja kidutusta. Ei vain USA:n Guantánamo Bayn laivastotukikohdassa Kuubassa vaan myös useissa Euroopassa sijaitsevissa tukikohdissa. Jos sellaista tapahtuisi Suomen alueella olevassa tukikohdassa, Suomen viranomaiset eivät siitä tietäisi tai, jos tietäisivätkin, eivät voisi siihen puuttua.
Suomen valtiosäännön säädös, että Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi ei siis varmuudella toteudu, jos maahan tulee DCA:n perusteella vieraan vallan tukikohtia.
Toki Suomessa ollaan eri mieltä siitä, lisääntyykö vai vaarantuuko Suomen turvallisuus, jos maahan tulee vieraan vallan tukikohtia. Mutta varmaa on, eikä siitä edes kiistellä, että vieraan vallan tukikohdat salliva sopimus kaventaisi Suomen täysivaltaisuutta.
Vieraan vallan sotilaat kulkisivat passitta ja viisumitta omassa komennuksessaan maasta sisään ja ulos ja liikkuisivat aseineen vapaasti maassa. Niille olisi varattu alueita ja tiloja, joihin Suomen toimivalta ei ulottuisi. Niiden oma sotilaspoliisi toimisi vieraan maan lain mukaisesti. Suomalaisilla ei olisi sopimuksen perusteella luovutettuihin tiloihin pääsyä eikä tietoa siitä, mitä niissä tapahtuu.
Perustuslaissa säädetty suomalaisten riippumattomien tuomioistuinten tuomiovalta ei ulottuisi vieraan vallan joukkoihin, vaikka rikokset tehtäisiin Suomessa ja kohdistuisivat Suomen kansalaisiin. Kokemus yhdysvaltalaisista joukoista muissa maissa osoittaa, että rikoksia, myös vakavia, tehdään sangen paljon ja usein päädytään rankaisemattomuuteen. Toisaalta Yhdysvaltain lain mukaan voidaan langettaa myös kuolemanrangaistuksia, mikä on Suomessa kielletty.
Suomi on omissa laeissaan sitoutunut pyynnöstä luovuttamaan sotarikoksista epäiltyjä Kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen. Yhdysvallat ei anna sotilaitaan luovuttaa. Päinvastoin se uhkaa rankaista kaikkia, jotka sinne yhdysvaltalaisia sotilaita luovuttavat ja tarvittaessa väkivalloin vapauttaa Haagissa sijaitsevassa Yhdistyneiden kansakuntien vankilassa pidetyt sotilaansa.
DCA:n myötä Suomen täysivaltaisuuden kaventuminen olisi siis varmaa. Tämä olisi itsessään kova hinta turvallisuuden paranemisesta. Mutta kun ei voida osoittaa turvallisuuden paranevan, sopimus voisi johtaa täysivaltaisuudesta luopumiseen ilman vastapalvelusta.
Sellaista sopimusta, jonka varmasti toteutuviin ehtoihin kuuluu Suomen itsemääräämisoikeuden kaventuminen, mutta jonka tuottamasta turvallisuudesta ei ole takeita, ei pidä hyväksyä.
Perustuslaki tuntee kyllä Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan siirron, mutta vain Euroopan unionille ja kansainvälisille järjestöille tai toimielimille. Ei yksittäiselle vieraalle vallalle. Kansainvälisissä järjestöissä ja elimissä, joille Suomi luovuttaa toimivaltaa, se on mukana päättämässä asioista, sillä on niissä puhe- ja päätöksiin osallistumisen oikeus ja oikeus tietää, mitä on tekeillä. Jos Suomi luovuttaa toimivaltaa yksittäiselle valtiolle, joka perustaa maahan sotilaallisia tukikohtia, Suomi ei ole mukana päättämässä asioista tuossa vieraassa valtiossa eikä edes kokonaisvaltaisesti tukikohtien käytöstä, esimerkiksi siitä, miten vieras valta ryhtyy sotilaallisiin toimiin kolmatta valtiota vastaan. Eihän Suomen viranomaisille ja sotilasjohdolle tarvitsisi edes kertoa, mitä tukikohdissa on tekeillä.
Yhdysvalloilla on strategiset geopoliittiset suunnitelmansa, kun se virallisen doktriininsa mukaa pyrkii päihittämään Kiinan ja olemaan vahvin valta jokaisessa maailmankolkassa. Sillä on vuosikymmenien kokemus kahdenvälisten sopimusten solmimisesta, joten se varmasti tietää, mitä haluaa ja aikoo myös saada sen. Suomella sen sijaan on Afganistanin sotaan osallistumisestaan virallisesti dokumentoitu halu olla Yhdysvalloille mieliksi. Jos Suomella ei ole muita intressejä, se alentaa itsensä vasallivaltioksi
Joutuu ihmettelemään, miten Suomi voi hakea turvallisuutta sallimalla sellaisen maan joukkojen toimivan alueellaan, joka toisen maailmansodan jälkeen on jatkuvasti käynyt pitkiä hyökkäyssotia, niitä tosin yleensä voittamatta, jonka sotien lopettamiseen ainakin presidenttien Nixon ja Biden kohdalla oma uudelleenvalinta ratkaisee enemmän kuin muut seikat, jonka kenraalit avoimesti valmistautuvat sotaan toista suurvaltaa vastaan ja jonka lainsäätäjiä valtava aseteollisuus jatkuvasti onnistuneesti lobbaa ja joka on jättäytynyt ydinaseiden rajoituspyrkimyksistä. Yhdysvallat on niin mahtava sotien aseistaja ja rahoittaja, että sillä on osuutensa kaikissa tänään käytävissä hirvittävissä tuhoamissodissa, joiden lopettamiseen se ei vaikutusvaltaansa käytä.
Suomen ei tule antaa aluettaan eikä toimivaltaansa Yhdysvaltain sotavoimien käyttöön, kun ne vihamielisesti piirittävät toisia suurvaltoja tukikohdillaan. Kansanedustajien ei tule hyväksyä DCA- sopimusta.
Suomen perustuslain pykäliä, joihin puheessa viitattu:
1 § Valtiosääntö Suomi on täysivaltainen tasavalta. Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Suomi on Euroopan unionin jäsen. (4.11.2011/1112)
2 § Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
(tämä tarkoittaa tietysti Suomen lakia. Jos DCA ratifioidaan, siitä tulee laki)
3 § Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.
§95 Lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, eduskunnan onse hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. (4.11.2011/1112)