Ulkopoliittinen instituutti – suurvaltaintresseillä täytetty Troijan puuhevonen?

…vaihda jo aihetta ja laula meille kauniista puuhevosesta, jonka Epeios teki Ateenan avustuksella ja jonka Odysseus juonitteli Troijan linnoitukseen täytettyään sen miehillä, jotka ryöstivät kaupungin.” (Odysseia 8:492-495) Kuva: Mykonoksen maljakko (Mykonoksen arkeologinen museo, Inv. 2240). Mykonoksesta, Kreikasta löydetty koristeltu pithos, jossa on yksi varhaisimmista tunnetuista Troijan hevosen kuvauksista.
Ajoitus 670 eaa.

Eduskunta perusti vuonna 2006 ”riippumattoman kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitoksen”, joka alkoi käyttää nimeä Ulkopoliittinen instituutti (UPI). Instituutti sanoo tutkimustoimintana tavoitteena olevan ”tuottaa korkeatasoista ja selkeää aineistoa tieteelliselle yhteisölle, poliittisille päättäjille ja yhteiskunnalliseen keskusteluun”. Ilmeisesti nimenomaan tätä eduskunta halusi instituutilta: tietoa päätöksenteon pohjaksi muttei akateemisella arvovallalla höystettyjä vahvoja päätössuosituksia tyyliin ”näin on pakko tehdä”. Esimerkiksi UPI:n tutkija voi kertoa, että on ihmisiä ja argumentteja, joiden mukaan Suomen pitäisi liittoutua Venäjän kanssa. Sen sijaan on itsestään selvä, että tutkijan ei pidä kirjoittaa UPI:n raporteissa, että Suomen pitäisi liittoutua Venäjän kanssa, vaikka henkilökohtaisesti olisikin tätä mieltä.

Valitettavasti UPI ei käytännössä kuitenkaan noudata eduskunnan tahtoa, vaan esittää julkaisuissaan ja lausunnoissaan erittäin kiistanalaisia mielipiteitä, joita kohtaan on helppo esittää vastaväitteitä. Esimerkiksi UPI:n Comment-paperissa ohjelmajohtaja Arkady Moshes väittää asiaa juurikaan perustelematta, että lännen Ukraina-politiikka on seurausta siitä, että se pitää kiinni ”arvoistaan”, kun taas politiikan kritiikin taustalla ovat useimmiten taloudelliset intressit1. Kuitenkin tätä mielipidettä vastaan on vaivatonta argumentoida viittaamalla esimerkiksi lännen sotateolliseen kompleksiin ja Yhdysvaltojen geopoliittisiin intresseihin. Moshesilla on toki täysi oikeus esittää näkemyksiänsä, mutta mielipidekirjoitukset eivät kuulu UPI:n julkaisuihin vaan lehtien mielipidesivuille ja henkilökohtaisiin blogeihin.

Tilanne paranisi hiukan, jos UPI:n julkaisuissa esitettäisiin monenlaisia kannanottoja. Todellisuudessa UPI:n mielipidekirjoitukset ovat hyvin samansuuntaisia. Länsimaisten politiikan tutkijoiden piirissä varsin laajasti esiintyvät Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa kritisoivat näkemykset loistavat poissaolollaan.

Suoranaisen mielipidevaikuttamisen lisäksi harhaanjohtavat sanavalinnat heikentävät UPI:n julkaisujensa käyttökelpoisuutta päätöksenteon pohjana. Esimerkiksi sanaa ’puolustus’ käytetään, vaikka kysymys on maanpuolustukseen liittymättömästä sotilaallisesta toiminnasta. Kirjoitetaan ”Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyöstä”, vaikka Yhdysvaltojen kohdalla kysymys ei selvästikään ole maanpuolustuksesta vaan suurvallan globaalin valta-aseman ylläpitämisestä tai vahvistamisesta. UPI:n tutkijatkin myöntävät tämän ja kirjoittavat, että Yhdysvaltojen kannalta sotilaallinen yhteistyö Suomen ja Ruotsin kanssa ”liittyy pyrkimykseen palauttaa maan arktista vaikutusvaltaa”2.

Miksi Ulkopoliittisen instituutista on tullut yksipuolisilla kirjoituksilla ja lausunnoilla päätöksentekoa ohjaileva laitos? Yksi selitys on tutkijakaartin koostumus. Vaikuttaa siltä, että UPI:n työntekijöiksi on valikoitunut tai valittu pääasiassa USA-johtoiseen valtajärjestelmään integroituneita tutkijoita. Lähes kaikkien UPI:n tutkijoiden rekrytointipäätökset on tehty ennen helmikuuta 2022 eli silloin, kun valtaosa suomalaisista vastusti Natoon liittymistä. Instituutin nettisivuilta selviää tutkijoiden taustaa3:

Esimerkiksi johtava tutkija Niklas Helwig on aiemmin työskennellyt Yhdysvaltain sotajärjestelmän keskeisessä ajatushautomossa (think tank) RAND Corporationissa. Affiloitunut tutkija Leo Michel on työskennellyt sekä USA:n puolustusministerin toimistossa Pentagonissa että CIA:ssa. Arkady Moshes on ollut vierailevana tutkijana muun muassa yhdessä USA:n johtavista ajatushautomoista nimeltään ”Woodrow Wilson International Center for Scholars” ja säännöllisenä vierailevana luennoitsijana NATO:n puolustuskorkeakoulussa.

Vanhempi tutkija Edward Hunter Christie on ollut vuosia Naton virkamiehenä. Hänet listataan tutkijana myös ase- ja muiden suuryhtiöiden rahoittamassa Royal United Services Institutessa, joka on Britannian vanhin sota-alan ajatushautomo4.

Tutkija Henri Vanhanen on ollut harjoittelijana Yhdysvaltain Helsingin suurlähetystössä ja maan puolustus- ja ulkoministeriössä. Hänet on myös koulutettu USA:n ulkoministeriön IVLP-ohjelmassa (Kansainvälisten vieraiden johtajuusohjelma), jonka läpikäyneistä ihmisistä sadat ovat myöhemmin päässeet pääministerin tai presidentin asemaan omissa maissaan. Suomesta tähän joukkoon kuuluvat Sauli Niinistö, Tarja Halonen, Jyrki Katainen, Matti Vanhanen, Paavo Lipponen, Esko Aho, Harri Holkeri ja Anneli Jäätteenmäki5.

Jotkut poliitikot ovat jo pitkään kiinnittäneet huomiota UPI:n epädemokraattisiin pyrkimyksiin ottaa yksipuolisella informaation tuotannollaan osa ministereille, kansanedustajille ja äänestäjille kuuluvasta vallasta itselleen. Vuonna 2014 tuolloin ulkoministerinä toiminut Erkki Tuomioja totesi, että ”tutkimuslaitos tuottaa pikemminkin mielipiteellisiä näkemyksiä kuin oikea-aikaista informaatiota ja analyysia”6. Vuonna 2016 ulkoasiainvaliokunnan silloinen jäsen Sirkka-Liisa Anttila sanoi, että ”Ulkopoliittinen instituutti on Naton haarakonttori Suomessa”7.

UPI:n USA-suuntautuneisuus ei olisi niin suuri ongelma, jos Yhdysvaltain intressit olisivat samat kuin Suomen. Todellisuudessa noin 750 ulkomaista sotilastukikohtaa8 ylläpitävän suurvallan pyrkimykset ovat väistämättä hyvin erilaiset kuin Suur-Suomi unelmistaan luopuneen pienen maan. USA:n ja Suomen kansalaisten näkemyksistä löytyy varmasti paljon yhtymäkohtia, mutta Yhdysvaltojen ulko- ja sotapolitiikkaa eivät ohjaa tavalliset yhdysvaltalaiset vaan sotateollinen kompleksi. Siihen kuuluvat yhtiöt rahoittavat toisaalta poliitikkojen vaalikampanjoita, toisaalta ajatushautomoja, jotka kertovat suoraan tai median välityksellä, mitä virkaan valittujen poliitikkojen on ”järkevä” tehdä.9

Henkilöstövalinnoilla tai muilla keinoilla Suomen Ulkopoliittisesta instituutti on saatu tuottamaan samansuuntaista aineistoa päätöksenteon pohjaksi, kuin mitä sotateollisen kompleksin ohjauksessa olevat ajatushautomot suoltavat Yhdysvalloissa. Näin UPI:sta näyttää tulleen Troijan puuhevonen, jonka avulla USA:n suurvaltaintressit kuljetetaan Suomen ulko- ja ”turvallisuus”politiikkaan.

Teksti: Olli Tammilehto

Aihekategoria: Näkökantoja ja -kulmia

Viitteet:

1 Arkady Moshes: ”Vuosi sotaa Ukrainassa: Miksi lännen Venäjä-politiikka ei ole muuttunut riittävästi”, FIIA Comment (Helsinki: Ulkopoliittinen instituutti, 15.2.2023), https://www.fiia.fi/julkaisu/vuosi-sotaa-ukrainassa.

2 Henri Vanhanen, Charly Salonius-Pasternak, ja Ville Sinkkonen: ”Suomen ja Yhdysvaltojen syventynyt puolustusyhteistyö, Puolueettomuudesta puolustusliittoon ja liittolaisina lähempänä kuin koskaan”, Finnish Foreign Policy Paper, 6.6.2023, 18, https://www.fiia.fi/julkaisu/suomen-ja-yhdysvaltojen-syventynyt-puolustusyhteistyo.

3 https://www.fiia.fi/henkilot

4 https://www.rusi.org/

5 https://en.wikipedia.org/wiki/International_Visitor_Leadership_Program

6 https://web.archive.org/web/20151117022252/http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/337447-eturivin-terrorismistutkija-piti-isis-uhkaa-taytena-satuna-nain-pieleen-arvio-meni

7 https://web.archive.org/web/20161008141822/http://akaanseutu.fi/2016/09/07/sirkka-liisa-anttila-pitaa-ulkopoliittista-instituuttia-naton-haarakonttorina/

8 https://www.thesoldiersproject.org/how-many-us-military-bases-are-there-in-the-world/

9 Ks. esim. Brett Heinz ja Erica Jung: ”The Military-Industrial-Think Tank Complex, Conflicts of Interest at the Center for a New American Security” (Washington, DC: Revolving Door Project, 2.2021), http://therevolvingdoorproject.org/wp-content/uploads/2021/02/2021-02-CNAS-Heinz-and-Jung.pdf; Stephen Semler: ”How the Military-Industrial Complex Gets Its Power and Harms Workers, in 6 Graphs”, Jacobin, 31.10.2022, https://jacobin.com/2022/10/pentagon-budget-military-contractors-lobbyists-biden; Ben Freeman: ”Defense Contractor Funded Think Tanks Dominate Ukraine Debate”, Quincy Brief 41 (New York: Quincy Institute for Responsible Statecraft, 1.6.2023), https://quincyinst.org/report/defense-contractor-funded-think-tanks-dominate-ukraine-debate/.

Kulttuurivihkot on julkaissut artikkelin numerossa 6-2023.