Tukikohdat ja niihin liittyvä Yhdysvaltain sotilaallinen toiminta Suomen alueella lisäävät väistämättä jännitystä kahden ydinasevallan välillä: ovathan Venäjän ”pohjoinen pääkaupunki” Pietari ja Murmanskin ydinsukellusvenetukikohta hyvin lähellä. Venäjä tulee kokemaan tukikohdat provokaatioina, joihin se vastaa lisäämällä aseistusta Suomen rajalla, mikä edelleen lisää jännitystä.
Ydinasevaltojen välinen jännitys merkitsee sitä, että niiden ydinsotaan johtava ”liipaisin” on entistä herkemmässä. Kaikenlaisia Suomen ja Venäjän rajaa lähestyviä lentolaitteita, jotka voisivat periaatteessa kantaa ydinaseita, voidaan tulkita alkavaksi ydinasehyökkäykseksi. Historiasta tunnemme lukuisia tapauksia, joissa havaintovirhe on ollut vähällä käynnistää ydinsodan.
Esimerkiksi tammikuussa 1995 venäläiset tutkavalvojat havaitsivat norjalaisen revontulien tutkimukseen käytetyn raketin ja luulivat sitä ydinohjukseksi. Venäjä alkoi valmistella vastahyökkäystä. Presidentti Jeltsinin salkku, joka mahdollisti ydinaseiden laukaisun, alkoi toimia, ja hän aktivoi ”ydinaseavaimensa”. Ydinsukellusveneet siirtyivät taisteluvalmiuteen. Onneksi kuitenkin kohta tämän jälkeen tutkavalvojat huomasivat, että raketti ei ollut lentämässä Venäjän ilmatilaan. Jos tämä havainto olisi tehty muutamaa minuuttia myöhemmin, ydinsota olisi syttynyt.
Suurvaltojen välinen ydinsota johtaisi välittömästi satojen miljoonien ihmisten kuolemaan. Kaupungeissa raivoavat tulimyrskyt nostaisivat yläilmakehään noki- ja muita hiukkasia, jotka kymmeneksi vuodeksi heikentäisivät ratkaisevasti auringonsäteilyä maanpinnalla. Seuraisi ydintalvi, joka tekisi ruoantuotannon mahdottomaksi suurimmassa osassa viljanviljelyalueita. Suurin osa ydinräjäytyksistä selviytyneistä ihmisistä kuolisi nälkään.1
1Tarkemmin: https://rauhanpuolustajat.org/ydinsodan-aiheuttama-ilmastokatastrofi-ja-sen-kieltajat/