Suomi toimii vuuonna 2025 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, Etyj:in, puheenjohtajamaana. Ulkoministeri Elina Valtosen mukaan tuki sotaa käyvälle Ukrainalle tulee olemaan yksi keskeisimmistä periaatteista ja prioriteeteista Suomen Etyj-puheenjohtajakaudella. Veronica Pimenoff päätyy oheisessa tilannekatsauksessaan toisenlaiseen prioritettiin. Olisi Suomelle merkittävä saavutus, jos se Etyj-puheenjohtajamaana toimillaan tukisi Euroopan turvallisuusjärjestelmän rakentamiseen johtavan diplomaattisen prosessin alullesaattamista, Pimenoff kirjoittaa.
Teksti: Veronica Pimenoff, Helsingissä, 11. pnä tammikuuta 2025
Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyösopimus DCA on tätä kirjoittaessa ollut voimassa runsaan kolmannesvuoden. Sopimuksen toimeenpanon konkreettisesta valmistelusta sopimuksessa ’sovituilla alueilla’ eli tukikohdissa on hyvin vähän tietoa julkisuudessa.
Sopimus sallii Yhdysvaltain joukkojen tulla ja mennä Suomessa, kerätä ja prosessoida tiedustelutietoa ja kuljettaa ja varastoida aseita ja ylipäätään toimia omassa komennuksessaan. Sopimuksen perusteella joukot eivät tarvitse toiminnalleen Suomelta lupia eikä niillä ole velvoitetta raportoida toimistaan Suomelle. Joukkojen mahdollisista erityisistä toimista Suomessa ei ole uutisoitu.
Maailman ja Yhdysvaltain sotavoimien huomio on viime kuukausina ollut muualla. Uutiset ovat valottaneet Yhdysvaltain tukikohtien isäntämaiden voimatonta asemaa. Yhdysvaltojen eurooppalaisia ja länsi-Aasian tukikohtia on käytetty mittaviin asekuljetuksiin Ukrainaan ja Israeliin. Tukikohtien verkoston kautta Israeliin kuljetetut aseet ovat mahdollistaneet hyökkäystoimet, jotka vakuuttavasti täyttävät kansanmurhan tunnusmerkit. Kansainvälinen rikostuomioistuin (International Criminal Court, ICC) on antanut pidätysmääräyksen Israelin hallituksen jäsenille epäiltynä kansanmurhasta. Tukikohtien isäntämailla ei ole mahdollisuuksia puuttua kansanmurhaa tukevien aseiden kuljetukseen omalla maaperällään. Tukikohdissa koulutetaan vieraan vallan joukkoja, suunnitellaan sotilasoperaatioita ja käydään neuvotteluja.
Lehtitietojen mukaan Yhdysvaltain sotilasjohto Irakissa antoi Israelin sotilaskoneille ylilentoluvan näiden iskiessä Iraniin, vaikka tällaisen luvan antaminen tai epääminen kuuluisi suvereenille Irakille. Lehtitietojen mukaan Yhdysvaltain sotilastukikohdat Syyriassa edelleen hallinnoivat osaa pakotteiden runteleman Syyrian öljykenttiä ja vehnäpeltoja.
Vastaavista asioista ei ole Suomen kohdalla uutisoitu, mutta DCA sopimus ei suojaisi Suomeakaan Yhdysvaltain Suomen suvereniteettia loukkaavalta vallankäytöltä Yhdysvaltain puolustaessa intressejään.
Kun Yhdysvallat voi DCA:n perusteella yksin päättää joukkojensa olosta ja toimista Suomessa,
Yhdysvaltain sotavoimien ylipäällikön (Commander-in-Chief) valta ulottuu tarvittaessa myös Suomen alueelle. Tätä kirjoitettaessa presidentti Biden on maansa sotavoimien ylipäällikkö, ja hänellä on potentiaalinen valta vaikuttaa Yhdysvaltain joukkojen toimintaan Suomen alueella. Meneillään olevaan ilmeiseen kansanmurhaan osallinen vieraan maan presidentti voisi siis päättää sotilaallisista toimista Suomen alueella, jos kokisi tähän tarvetta.
Presidentti Bidenin toimintakykykä on kauan julkisestikin kyseenalaistettu. Sen jälkeen kun Wall Street Journal joulukuussa 2024 julkaisi kymmenien Valkoisen talon työntekijöiden haastatteluihin perustuvan artikkelin osoittaen presidentin toimintakyvyn olleen merkittävästi rajoittunut jo hänen virkaanastujaisistaan alkaen https://www.wsj.com/politics/biden-white-house-age-function-diminished-3906a839 , on ilmeistä, että presidentin henkilökunta on aktiivisti peitellyt hänen heikkoa tilaansa. Mediakaan ei ole yrittänyt puuttua asiaan ja kysyä, kuka oikeastaan on johtanut Yhdysvaltain hallintoa vuosien ajan. Eivät ainakaan kansan valitsemat henkilöt. Presidentti Biden taivuteltiin heinäkuussa 2024 luopumaan vaaliehdokkuudestaan, mutta Yhdysvaltain perustuslakiin sisällytettyä mahdollisuutta panna toimintakyvytön presidentti viralta ei käytetty.
Vaikka koti- ja ulkomaiset TV-katsojat havaitsivat yli seitsemän sadan ulkomaisen sotilastukikohdan ylipäällikön ongelman https://x.com/spectatorindex/status/1811550071399252237?lang=en&mx=2 , koti- ja ulkomaiset poliitikot, huomioitsijat ja media peittelivät sitä aktiivisesti. Näin voi katsoa myös presidentti Stubbin tehneen, kun hän vakuutti, ettei kanna mitään huolta presidentti Bidenin tilasta ja kyvystä selviytyä vielä toisesta presidenttikaudesta https://apnews.com/video/finland-joe-biden-north-atlantic-treaty-organization-ukraine-district-of-columbia-74112234e1aa479fb7e67a285ac14237 . Presidentti Stubb lausui asiasta Washingtonissa 11. pnä heinäkuuta 2024. Presidentti Biden oli pari viikkoa aiemmin epäonnistunut väittelyssä presidenttiehdokas Trumpia vastaan 27. pnä kesäkuuta ja vetäytyi ehdokkuudestaan runsas viikko presidentti Stubbin lausunnon jälkeen 21.pnä heinäkuuta 2024. Mielenkiintoisena sivuhuomiona presidentti Stubbin puheenvuorosta todettakoon, että hän vakuutti presidentti Bidenilla olevan kyky johtaa maataan ja lisäksi kyky johtaa taisteluamme Ukrainassa ja johtaa NATOa. Presidentti Stubb tuli siis vahvistaneeksi näkemyksen, että Ukrainassa käydään sijaissotaa, jota Yhdysvallat johtaa Venäjää vastaan. Samalla hän totesi Yhdysvaltain johtavan NATOa, mikä hyvinkin on käytännössä totta, mutta ei sopimusten mukaista.
Ei voi sulkea pois mahdollisuutta, että suurvaltojen presidenttien vuosia kestänyt keskusteluyhteyden puuttuminen erittäin vaarallisena aikana lienee suurelta osalta johtunut siitä, että Biden ei ole ollut kykenevä kahdenkeskisiin neuvotteluihin ja hänen lähipiirinsä on senkin vuoksi estänyt ne. Virallisista tiedotteista ilmenee, että presidentti Putin oli mahdollisesti ennakkoilmoituksetta soittanut presidentti Bidenille joulukuun 30.pnä 2021 ollessaan huolissaan Yhdysvaltain Puolan ja Romanian tukikohtiinsa sijoittamista ohjuksista ja aikeista sijoittaa keskimatkan strategisia ohjuksia Ukrainaan. Tässä keskustelussa presidentti Biden oli todennut, että Yhdysvallat ei aikonut sijoittaa tällaisia ohjuksia Ukrainaan. Ulkoministeritason kohtaamisessa Genevessä 9.-10. tammikuuta 2022 Yhdysvaltain edustajat kuitenkin totesivat, ettei heillä ollut mitään ohjeistusta sopia asiasta, ja ulkoministerien Blinken ja Lavrov tavatessa Genevessä 21.pnä tammikuuta 2022 Blinken ilmoitti Yhdysvaltain pidättävän itselleen oikeuden sijoittaa ohjuksia Ukrainaan. 12.pnä helmikuuta 2022 presidentti Biden kieltäytyi enää puhumasta presidentti Putinin kanssa ohjuksista. Commander-in-Chiefin kyky ja mahdollisuus päätöksentekoon saattoi olla sekä ikääntymisen että lähiavustajien aktiivisesti rajoittama. Maailmanrauhaa vaarantava tilanne jatkuu edelleen.
Ehdokkuudestaan mutta ei presidenttiydestään luopunut Biden on käyttänyt kautensa viimeiset puoli vuotta Commander-in-Chiefinä tukien voimallisesti kansanmurhaa jatkavaa Israelia ja eskaloiden Ukrainan sotaa. Molemmissa toimissa tukikohtien verkostolla on ollut tärkeä rooli. Saksan Ramsteinissa tapasivat 9.pnä tammikuuta 2025 Yhdysvaltain puolustusministeri Austen ja Ukrainan presidentti Zelinsky sekä NATOn puolustusministerit, isäntämaa Saksalla ei ollut asiaan puuttumista.
Nyttemmin tietoon on tullut https://www.economist.com/europe/2023/11/01/ukraines-commander-in-chief-on-the-breakthrough-he-needs-to-beat-russia https://thehill.com/opinion/international/5060257-zelensky-ukraine-corruption-waste/, että Ukrainan tiedustelu- ja sodanjohto jo huhtikuussa 2024 kävi Washingtonissa selvittämässä, ettei Ukraina pärjää Venäjälle taistelukentällä ja haluaa siirtyä epäsymmetriseen sodankäyntiin. Uhreja ja tuhoa tuottavaa tavanomaista taistelua on kuitenkin jatkettu entistä suuremmin raha- ja asetoimituksin. Toivottomaksi arvioitua sotaa ei lopeteta, päinvastoin Yhdysvallat painostaa Ukrainaa mobilisoimaan 18 vuotta täyttäneet https://www.reuters.com/world/europe/blinken-says-ukraine-needs-get-younger-people-fighting-russia-2024-12-04/, jotta sota, jonka tavoite Yhdysvaltojen mukaan on Venäjän strateginen häviö, voisi jatkua.
Valkoisen talon päättäjät lähtivät myös eskaloimaan sotaa tavalla, joka saattoi ainakin sellaiset Euroopan maat, joiden alueelle on tukikohtiin sijoitettu Yhdysvaltain ohjuksia, vakavan uhan alaisiksi. Eskalaatio sai Venäjän myös muuttamaan ydinaseoppiaan siten, että se sallisi ydinaseiden käytön myös ydinasemaiden liittolaisia vastaan.
Yhdysvaltain väistyvä presidentti Biden antoi marraskuussa 2024 Ukrainalle lopullisen luvan käyttää yhdysvaltalaisia 300 km:n kantomatkan MGM-140 Army Tactical Missile System (ATACMS) ja brittiläis-ranskalaisia 250 km:n kantomatkan Storm Shadow/Scalp ohjuksia Venäjän federaation alueella sijaitsevia kohteita vastaan. Ukraina on jo aiemmin käyttänyt näitä ohjuksia, mutta ei milloinkaan kiistatta Venäjän maaperällä sijaitseviin kohteisiin.
Kansainväliset huomioitsijat eivät arvioi näiden ohjusiskujen vaikuttavan sodan lopputulokseen. Kun ohjusten saatavuus näyttäisi olevaan rajoitettu, niiden ajankohtainen sotilaallinen hyöty on sangen merkityksetön. Vähäiseen hyötyyn nähden eskalaatioriski on sen sijaan huomattava. On kiistatonta, että Ukrainan armeija ei kykene omin päin käyttämään Venäjälle asti marraskuussa 2024 ammuttuja ohjuksia, vaan se on täysin riippuvainen yhdysvaltalaisista satelliiteista, tiedustelutiedosta, kohteiden valinnasta ja ohjauksesta siis siitä, että vain Yhdysvaltain hallitsemaa tekniikkaa käyttää yhdysvaltalainen henkilöstö.
Suurvallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto/Venäjä eivät ole milloinkaan aiemmin sotilaallisesti iskeneet toistensa alueelle. Marraskuussa 2024 tämä ennenkuulumaton tapahtui. Sen on katsottu ilmentävän, että Yhdysvallat, Britannia ja Ranska tahi NATO on sodassa Venäjän kanssa. Tilanne on vaarallisempi kuin koskaan ennen, koska toisin kuin aikaisempien ohjuskriisien aikana, joina kummankaan valtion aluetta ei loukattu, suurvallat eivät ole neuvotteluyhteydessä toisiinsa eikä ole aivan selvää, kuka tekee Washingtonin päätökset.
Kun ylipäällikön sallimat keskimatkan ohjusiskut Venäjälle toteutettiin yhdysvaltalaisen henkilöstön, tiedustelutiedon ja laitteiden avulla marraskuussa 2024, lännen huomioitsijat esittivät, että Venäjän vastaiskut voisivat kohdistua niihin eurooppalaisiin valtioihin, joilla on aktiivisia tukikohtia alueellaan. Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen tuotiin vielä marraskuussa 2024 ehdotus laiksi, jonka piti olla voimassa uuden presidentin virkaanastujaisiin asti. https://www.congress.gov/bill/118th-congress/house-bill/10218 Lain piti kieltää ATACMSien siirto Ukrainaan, Yhdysvaltain armeijan tai tiedustelupalvelujen tuki (tiedustelutuen kohdistaminen, opertaatiosunnittelun tuki ja mikä tahansa muu tuki) Ukrainan korkean liikkuvuuden yksiköiden alustoille, jotka käyttävät ATACMS:ää iskemään Ukrainan kansainvälisesti tunnustetun alueen ulkopuolelle. Huoli eskalaatiosta – aina ydinaseiden käyttöön asti – oli/on siis ilmeinen myös Yhdysvaltain kongressissa.
Ulkoministeri Valtonen on selkeästi ilmaissut Suomen hallituksen kannan: Suomi avustaa Ukrainaa niin kauan kuin on tarvis asettamatta Ukrainalle minkäänlaisia rajoitteita Suomen sille toimittamien aseiden käytölle eli kun maantieteellisiäkään rajoitteita ei aseteta, Ukraina voi halutessaan käyttää niitä Venäjällä sijaitseviin kohteisiin. Tämä oli Suomen kanta jo silloin, kun Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska eivät vielä olleet luopuneet maantieteellisisten rajoitteiden asettamisesta joidenkin Ukrainan käyttöön luovuttamiensa aseiden kohdalla. https://www.dw.com/en/russias-hybrid-warfare-forced-migration-to-europe/video-70191539 -23:00’
Venäjän presidentti on ilmoittanut Venäjän katsovan olevansa oikeutettu käyttämään aseitaan niiden maiden sotilaallisia kohteita vastaan, jotka sallivat käyttää aseitaan Venäjän sotilaallisia laitoksia vastaan. Eurooppalaiset poliitikot ja media eivät näy ymmärtävän Venäjän maaperälle ulottuvien ohjushyökkäysten maailman ja Euroopan turvallisuustilannetta muuttanutta/muuttavaa luonnetta.
Kun Suomella on Yhdysvaltain kanssa voimassa oleva kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus DCA, jonka perusteella Yhdysvalloilla on usealla sotilasalueella oikeus ja mahdollisuus sotilaalliseen toimintaan Suomea konsultoimatta ja Suomen mielipiteestä piittaamatta, suomalaiset eivät tiedä, mitä aseita ja laitteita Yhdysvallat mahdollisesti Suomeen tuo ja käyttää Suomesta käsin Venäjää vastaan. Mahdollisesti Venäjällä on siitä jossakin vaiheessa tarkempaa tiedustelutietoa kuin suomalaisilla. Ei ole takeita siitä, ettei Yhdysvallat tuo ja käytä aseita Suomen maa-, meri- tai ilmatilassa. Tuolloin Suomessa, jopa täysin ilman suomalaisten myötävaikutusta, voi syntyä alueita, joihin Venäjä voisi katsoa olevansa oikeutettu iskemään.
Kun Suomi ei aseta rajoituksia Ukrainaan lähettämiensä aseiden käytölle, Suomi katsoo, että kyse on YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden sallimasta Ukrainan itsepuolustuksesta. Lausunnoissaan se ei huomioi, että Yhdysvaltain hallituksen jo kevättalvella 2022 julkilausuttu tavoite on Venäjän strateginen voittaminen, ja puolustuksen sijaan on meneillään hyökkäys. EU ei ilmaise mitään sodan tavoitteita, se pyrkii vain ylläpitämään sotaa Venäjää vastaan.
Suomen merkitsettömyys voisi suojata sitä, vaikka hallitus innokkaasti ilmaisee toimittaneensa aseita Ukrainalle tarvittaessa käytettäväksi hyökkäyksiin myös Venäjällä olevia kohteita vastaan. Suomi ei nimittäin liene toimittanut Ukrainalle sellaisia aseita, joiden käyttämiseen Ukrainan sotilaat tarvitsisivat Suomen tukea taistelussa. Näin ollen Suomi ei ole asiassa relevantti, vaan mitättömyytensä perusteella suojassa.
Uutistietojen mukaan presidentti Biden syytää nyt toimikautensa viimeisinä viikkoina suuria määriä aseita ja rahaa Ukrainaan ja pakotteita Venäjälle. Lienee kuitenkin epätodennäköistä, että toimintakyvyltään heikentynyt presidentti vielä käyttää sotilaallista valtaa, joka hänellä DCA:n perusteella Pohjoismaissa on.
Yhdysvaltain uudeksi presidentiksi ja Commander-in-Chiefiksi valittu Trump on puolestaan – toisin kuin Suomen hallitus on kannanotoillaan ilmaissut – ilmoittanut pitävänsä iskuja Venäjän alueelle suurena virheenä. Mahdollisesti hän lopettaa nämä iskut astuttuaan virkaan.
Jo ennen virkaan astumistaan Trump on uhannut Kanadaa, Grönlantia ja Panaman kanavaa haltuunotolla. Hänen voisi katsoa rikkoneen YK:n peruskirjan 2.4 artiklaa uhkaamalla ainakin Tanskaa ja Panamaa sotilaallisen voiman käytöllä. Suomen tulee Tanskan kohdalla huomata, että näin voi käydä NATOn perustajajäsenelle, joka on usean Yhdysvaltain sotilastukikohdan isäntämaa.
Yhdysvalloilla on Grönlannissa vuonna 1943 perustettu Pituffic Space Base (entiseltä nimeltään Thule Air Base) ja maanalaisina raunioina Camp Century. Kun presidentti Trump haluaa koko saaren, hän haluaa fossiilisen energian, mineraalit ja hiekan, mutta ennenkaikkea maansa etupiirin
turvaamisen ja geopoliittisen strategisen aseman. Yli kaksisataa vuotta vanha Monroen doktriini taipuu sisällyttämään Grönlanninkin.
Suomen näkökulmasta voi olla merkitystä sillä, että Yhdysvaltain seuraava presidentti Trump havittelee Kanadan ja Grönlannin hallintaa eli melkein niin isoa osaa arktisesta rannikosta kuin mitä Venäjä hallitsee. Norja ja myös Ruotsi ja Suomi olisivat yhtäkkiä arktisella alueella kahden suurvallan tuntumassa. Yhdysvallat hallitsee Pohjoismaiden arktisia alueita sotilaallisesti DCA sopimuksin jo nyt ja jatkossakin, oli NATO edelleen olemassa tai ei.
NATOon mennyt ja Yhdysvaltain tukikohtia alueelleen päästänyt Suomi joutuu muiden EU-maiden tavoin muuttuneessa tilanteessa orientoitumaan uudelleen. Kun alkaa olla ilmeistä, että Ukraina häviää ja Venäjä voittaa aseistetun konfliktin Ukrainan alueella ja Yhdysvallat vetäytyy sotilaallisen avun antamisesta Ukrainalle eikä EU:sta ole sitä korvaamaan, on poliitikkojen ja median aika todeta tosiasiat ja toimia niiden perusteella. Puolensa valinneena Suomikin lukeutuu konfliktin hävijöiden joukkoon. Länteen lukeutuvat hallitukset ovat pitkään neuvotelleet vain keskenään ja sivuuttaneet maailmanpolitiikan muutokset. Niiden on vihdoin oltava diplomaattisesti yhteydessä myös Venäjän kanssa.
Ulkoministeri Valtosen mukaan tuki sotaa käyvälle Ukrainalle tulee tänä vuonna olemaan yksi keskeisimmistä periaatteista ja prioriteeteista Suomen Etyj-puheenjohtajakaudella. Sotimisen ja hävityksen näköalaton jatkaminen on kuitenkin onneton ja puistattava tavoite. Prioriteetit voi asettaa toisinkin. Suomelle tarjoutuu merkittävä tilaisuus olla aloitteellinen, kun Euroopan valtioiden, mukaan lukien Venäjän, on yhdessä luotava järjestelmä, joka takaa jokaisen valtion turvallisuuden. Tässä pyrkimyksessä Suomi voisi osin turvata historialliseen kokemukseensa, osin Suomi joutuisi kanssakäymisessä eri Etyj-maiden kanssa vasta oppimaan tuntemaan oma muuttunut tilanteensa NATO-maana ja vieraan vallan tukikohtien isäntämaana. Olisi Suomelle merkittävä saavutus, jos se Etyj-puheenjohtajamaana toimillaan tukisi Euroopan turvallisuusjärjestelmän rakentamiseen johtavan diplomaattisen prosessin alullesaattamista.