DCA tekisi Suomen itärajasta kahden ydinvallan sotilastoiminnan rajan. DCA:t Yhdysvaltain ja Itämeren NATOmaiden välillä luovuttaisivat näiden maiden alueen, läntisen arktisen alueen ja lähes koko Itämeren Yhdysvaltain sotavoimien toimintakentäksi. Venäjän Kaliningradin, Pietarin ja Murmanskin alueet ympäröitäisiin Yhdysvaltain tukikohdilla. Tämä lisäisi jännitettä ja tavanomaisen ja ydinsodan uhkaa vaarantaen globaalia vakautta ja turvallisuutta.

Yhdysvaltain tukikohtien ympäristön turvallisuus vaarantuisi niihin liittyvän sotilaallisen toiminnan, liikenteen, onnettomuuksien, rikosten, päästöjen ja ympärsitötuhojen sekä tukikohtiin mahdollisesti kohdistuvien iskujen takia.

DCA rajoittaisi Suomen täysivaltaisuutta, kun vieraan vallan joukot kulkisivat omassa komennuksessaan maahan ja siitä pois ja pitäisivät hallussaan alueita ja tiloja, joihin Suomen viranomaisilla ja sotilashenkilöstöllä ei olisi pääsyä, ja käyttäisivät henkilöstöönsä omaa tuomiovaltaansa. Suomen viranomaiset eivät voisi tietää tai puuttua, vaikka vieras valta iskisi tukikohdistaan kolmanteen maahan tai sen kulkuvälineissä ja tiloissa säilytettäisiin Suomessa kiellettyjä (ydin)aseita tai syyllistyttäisiin ihmisoikeusloukkauksiin tai sotarikoksiin.

DCA:n solmimisesta seuraisi kiistatta, että Suomi luovuttaisi toimivaltaansa vieraalle vallalle. Toisin kuin väitetään, Suomen turvallisuus ei lisääntyisi, vaan DCA vaarantaisi tukikohtien ympäristön, Suomen, Pohjoismaiden ja globaalia turvallisuutta.

Veronica Pimenoff