Tämä keskustelun avaus ilmestyi Ruotsin suurimmassa iltapäivälehdessä, Aftonbladetissa 19.4.2025. Tekstin sataviisi (105) allekirjoittajaa on vastuussa esitetyistä mielipiteistä, ei Aftonbladet, lehden toimitus huomauttaa. Hyvä kuitenkin että julkaisi kirjoituksen. Onko suomalaisen kansalaisyhteiskunnan taholta kuultu mitään vastaavanlaista mielenilmausta ”sotilaallista keynesiläisyyttä” vastaan? Ei ole. On vain nähty suuri joukko kulttuuri-ihmisiä valittamassa yhteen ääneen alojensa budjettileikkauksista. Mutta sitä, että olisivat valittaneet varustelumenojen lisäyksestä saatikka EU-johtajien sotahulluudesta olemme turhaan saaneet odottaa. (M.B.)
Eurooppa on päättänyt investoida huikeat 800 miljardia euroa massiiviseen sotilaalliseen vahvistamiseen puolustaakseen niin sanottua ”sääntöihin perustuvaa järjestystä”, jota ei pidä sekoittaa YK:n peruskirjaan.
On kuitenkin selvää, että tämä järjestys ei ole rauhanomainen järjestys, vaan länsimaiden Yhdysvaltojen johdolla kehittämä rakennelma, jonka tavoitteena on turvata länsimainen ylivalta ja elämäntapa. Se perustuu minäkuvaan, jossa me länsimaalaiset näemme itsemme oikeamielisinä ”johtajina”, mutta emme ota huomioon omaa vastuutamme maailmanlaajuisista konflikteista ja ongelmista. Juuri tämä tapa pyrkiä hallitsemaan maailmaa estää meitä samalla ymmärtämästä syitä ja seurauksia ja on osa ongelmaa nykypäivän kansainvälisessä konfliktidynamiikassa – pikemminkin kuin ratkaisu.
Tällaisella maailmanjärjestyksellä ei ole enää minkäänlaista legitimiteettiä suuressa osassa maailmaa, mutta ennen kaikkea sillä ei ole kykyä kohdata aikamme todellisia ja eksistentiaalisia uhkia: ilmastokriisejä, pandemioita ja kansainvälistä rikollisuutta. Näitä uhkia ei voida koskaan pommittaa pois tai vastata niihin uusilla aseilla – päinvastoin, ongelmia pahentaa jatkuvasti lisääntyvä militarisoitu logiikka.
Poliittinen johto niin Euroopassa kuin maassamme käyttää usein liioiteltuja ja yksipuolisia uhkakuvia Kremlistä ja islamistisismista perustellakseen sotilaallista varustautumista. Uhkaavia elementtejä on tietysti sekä Venäjän että ääriryhmien taholta, mutta olemassaolomme uhat eivät ole läheskään niin selviä ja laajoja kuin joskus esitetään.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuomittava, samoin kuin muut kansainvälisen oikeuden loukkaukset kaikkialla maailmassa, kuten Gazan hyökkäykset ja Yhdysvaltojen väärinkäytökset terrorismin vastaisessa sodassa. Tämä ei tarkoita sitä, että Venäjän toimet voitaisiin tulkita koko Eurooppaa uhkaavaksi siten kuin vallitseva kertomus antaa ymmärtää. Pikemminkin Venäjän uhkakuvaa käytetään strategisesti sotilaallisen keynesiläisyyden soveltamiseen – lainaamalla rahaa, jotta Eurooppa voitaisiin nostaa taantumasta sotilaallisen teknologian kehittämisen avulla. Tämä resepti on lyhyen aikavälin illuusio, joka heikentää tulevaisuuttamme, vaurauttamme ja kykyämme vastata kohtaamiimme todellisiin haasteisiin.
Eurooppa ei tarvitse yksipuolisesti lisää hävittäjiä ja ohjuksia, vaan vuoropuhelua ja diplomatiaa. Tarvitsemme uuden, osallistavan turvallisuusarkkitehtuurin, joka perustuu aitoon yhteistyöhön ja monenvälisyyteen, maailmanlaajuiseen oikeudenmukaisuuteen ja kestävään rauhaan eikä jatkuvaan ylivaltaan ja vastakkainasetteluun.
Meillä on historiallisia esimerkkejä. Kun Kennedy torjui ydinaseuhan vuonna 1962, se johtui hänen kyvystään ymmärtää toisen osapuolen näkökulma ja motiivit. Hän ymmärsi, että Neuvostoliiton ydinaseiden käyttö Kuubassa oli vastaus Naton omiin ydintukikohtiin Turkissa. Vuoropuhelun avulla luotiin turvallisuutta molemmille osapuolille.
Olof Palme jatkoi tätä työtä 20 vuotta myöhemmin ja osoitti yhteisen turvallisuuden toimikunnan kautta, että todellista turvallisuutta ei voida koskaan saavuttaa sotilaallisella ylivoimalla vaan keskinäisellä ymmärryksellä. Tukholman konferenssi 1980-luvulla osoitti, miten vuoropuhelulla ja luottamusta lisäävillä toimenpiteillä voidaan vähentää jännitteitä ja mahdollistaa aseriisuntasopimukset.
Nykyään, kun uuden ydinsodan uhka on jälleen akuutti, EU ja Nato reagoivat yksipuolisella pelotepolitiikalla ja sotilaallisella vahvistamisella. Siksi meidän on nostettava esiin Hans Blixin strategisen empatian käsite – toisin sanoen meidän on ymmärrettävä toisen osapuolen näkökulma, koetut uhat ja pitkän aikavälin edut.
Ruotsi ja Pohjoismaat voivat Nato-jäsenyytensä puitteissa olla tässä ratkaisevassa asemassa yhdistämällä ruotsalaisen diplomaattisen perinteen, norjalaisen sovittelukokemuksen, suomalaisen strategisen ajattelun ja tanskalaisen kansainvälisen ulottuvuuden. Yhteistä turvallisuutta koskeva pohjoismainen vakaussopimus, jota kansalaisyhteiskunnan voimat vauhdittavat ja vahvistavat, voi siten tarjota uskottavan vaihtoehdon nykyiselle tuhoisalle asevarustelupolitiikalle.
Historiallisesta kokemuksesta tiedämme, että vakautta ja rauhaa ei koskaan saavuteta pelkästään sotilaallisin voimakeinoin. Silti nykyään kaikki Ruotsin parlamentin puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että turvallisuus voidaan saavuttaa vain sotilaallisella pelotteella, kun taas aseistariisuntaa ja vuoropuhelua kannattavat äänet vaietaan ja nauretaan. Näitä ääniä on kuitenkin kuultava selvemmin kuin koskaan, koska vaihtoehtoon liittyy valtavia riskejä.
Euroopan taloudelliset ongelmat ratkaistaan parhaiten investoimalla vihreään teknologiaan, hyvinvointiin ja kestävään infrastruktuuriin, ei militarisoimalla edelleen. Vastuuton sotilaallinen kasvattaminen vie resursseja, joita tarvitaan todellisiin turvallisuushaasteisiin, ja uhkaa demokratiaa ja kestävän rauhan mahdollisuutta. On aika tunnustaa, että lännen pyrkimys ylivaltaan ja kaksinaismoraaliin on osa turvattomuutta, jossa elämme – ei sen ratkaisu – ja että meillä on vastuu osallistua vuoropuheluun, joka perustuu tähän näkemykseen.
Meidän on valittava toisenlainen tie, joka on aikamme ja ihmiskunnan todellisten haasteiden arvoinen.
Hans Abrahamsson, Malmön yliopiston globaalipolitiikan tutkimuksen entinen vieraileva professori, Göteborgin yliopiston rauhan- ja kehitystutkimuksen apulaisprofessori.
Jan Otto Andersson, kansainvälisen taloustieteen apulaisprofessori, emeritus, Åbo Akademin yliopisto, Turku, Suomi.
Carsten Andersen, Århus Against War and Terror -järjestön tiedottaja.
Sigurd Allern, journalistiikan emeritusprofessori, Tukholman yliopisto.
Gösta Alfvén, Karoliinisen instituutin apulaisprofessori, lastenlääkäri.
Anna Ardin, kirjailija, diakoniatyöntekijä ja Ersta Sköndalin tutkimusopiskelija.
Henry Ascher, professori, Göteborgin yliopiston yhteisölääketieteen ja kansanterveyden laitos, Göteborgin yliopisto.
Inge Axelsson, lastenlääkäri, emeritusprofessori, MittUniversitetet, Östersundin yliopisto.
Gunnar Bergdahl, kulttuurikirjoittaja, Kulturförsvaretin jäsen.
Johanna Bergström, globaalitutkimuksen lehtori, Jönköpingin yliopisto.
Lisbeth Birgersson, arkkitehtuurin apulaisprofessori, Chalmers, Göteborg.
Ia Ingalill Bjartén, Pohjoismaisen rauhanliiton jäsen, Ruotsi.
Tord Björk, Pohjoismaisen rauhanliiton jäsen, Ruotsi.
Nina Bondeson, kuvataiteilija, Kulturförsvaretin jäsen.
Einar Braathen, kansainvälisen tutkimuksen tutkimusprofessori, OsloMet (Oslo Metropolitan University), pohjoismaisen rauhanliiton koordinaatioryhmän jäsen.
Ingeborg Breines, Unescon entinen johtaja ja Kansainvälisen rauhantoimiston puheenjohtaja.
Eva Brunne, emeritapiispa
Carl Cassegård, sosiologian professori, Göteborgin yliopisto.
Göran Collste, soveltavan etiikan emeritusprofessori, Linköpingin yliopisto.
Jan Christensen, historian apulaisprofessori, Göteborgin yliopisto.
Magnus Dahlstedt, professori, Linköpingin yliopisto.
Edmé Domingues, apulaisprofessori, rauhan ja kehityksen tutkimus, Göteborgin yliopisto.
Ingalill Ek, Women for Peace -järjestön jäsen.
Leif Eriksson, tohtori, rauhan- ja kehitystutkimus, Göteborgin yliopisto.
Jonas Ewald, rauhan- ja kehitystutkimuksen tohtori, Linnaeusin yliopisto.
Maj-Lis Follér, eläkkeellä oleva humanistisen ekologian dosentti. Göteborgin yliopisto
Janne Flyghed, emeritusprofessori, kriminologian laitos, Tukholman yliopisto.
Tomas Forssell, taiteilija, tuottaja, Nynningenin ja Kulturförsvaretin jäsen.
Mats Friberg, sosiologian emeritusprofessori, rauhantutkija, Göteborgin yliopisto.
Emanuel Furbacken, pastori, uskontojen välisen vuoropuhelun koordinaattori.
Mattias Gardell, professori, CEMFOR, Uppsalan yliopisto.
Susanne Gerstenberg, tiedottaja, Naiset rauhan puolesta.
Nina Gren, sosiaaliantropologian lehtori, Lundin yliopisto.
Mattias Hagberg, kirjailija, kriitikko, toimittaja.
KG Hammar, arkkipiispa emeritus
Peo Hansen, valtio-opin professori, Linköpingin yliopisto.
Agnes Hellström, kirjailija ja rauhanaktivisti.
Lars Henriksson, eläkkeellä oleva autotyöläinen, kulttuurikirjoittaja.
Stig Henriksson, entinen kansanedustaja ja Vasemmistopuolueen puolustuspoliittinen tiedottaja.
Marcus Herz, sosiaalityön professori, Göteborgin yliopisto.
Alf Hornborg, Lundin yliopiston ihmisekologian emeritusprofessori.
Ann Ighe, taloushistorian lehtori, Göteborgin yliopisto.
Lena Jarlöv, arkkitehtuurin apulaisprofessori, Chalmersin teknillinen yliopisto.
Jörgen Johansen, päätoimittaja, Irene Publishing.
Patrik Johansson, rauhan- ja konfliktintutkimuksen apulaisprofessori, Uumajan yliopisto.
Jea Jonsson, Women for Peace -järjestön jäsen.
Stefan Jonsson, REMESO:n professori, Linköpingin yliopisto.
Bent Jörgensen, rauhan- ja kehitystutkimuksen tohtori, vanhempi lehtori, Göteborgin yliopiston globaalitutkimuksen laitos.
David Karlsson, aatehistorioitsija, kirjankustantaja.
Svante Karlsson, eläkkeellä oleva apulaisprofessori, rauhan- ja kehitystutkimus, Göteborgin yliopisto.
Eva Lannö, rehtori, Svenska freds-järjestön jäsen.
Jan Larsson, anestesiologian apulaisprofessori, Uppsalan yliopisto, anestesian ja tehohoidon erikoislääkäri, entinen Ruotsin ydinaseiden vastaisten lääkärien puheenjohtaja.
Sven-Eric Liedman, emeritusprofessori, aatehistoria, Göteborgin yliopisto.
Helena Lindholm, rauhan- ja kehitystutkimuksen professori, Göteborgin yliopisto.
Tobias Linné, median ja viestinnän tutkimuksen lehtori, Lundin yliopisto.
Torbjörn Loden, Sinologian emeritusprofessori, Tukholman yliopisto.
Patricia Lorenzoni, aatehistorioitsija ja kirjailija.
Anna Lundberg, oikeussosiologian professori, Lundin yliopisto.
Johan Lönnroth, taloustieteen apulaisprofessori, Göteborgin yliopisto, entinen V
Eva B. Mannheimer, sosiologi, GU
Teemu Matinpuro, Pohjoismaisen rauhanliiton koordinaatiokomitean jäsen, Suomi
Per Månson, sosiologian emeritusprofessori, Göteborgin yliopisto.
Valter Mutt, entinen kansanedustaja, kansanedustaja.
Ulrika Nandra, kirjailija ja toimittaja
Elena Namli, etiikan professori, Uppsalan yliopisto.
Anders Neergaard, sosiologian professori, Linköpingin yliopisto.
Anders Nilsson, rauhan- ja kehitystutkimuksen tohtori, Linnaeusin yliopisto.
Manuela Nilsson, rauhan- ja kehitystutkimuksen apulaisprofessori, Linnaeusin yliopisto.
Christer Nilson, elokuvatuottaja, Kulturförsvaretin jäsen.
Marika Palmdahl, pappi. Kirkko ja yhteiskunnallinen muutos, Ruotsin kirkko
Inka Persson, Naiset rauhan puolesta -järjestön jäsen.
Hanne Petersen, Tanskan pohjoismaisen rauhanliiton ja Naisten kansainvälisen rauhan ja vapauden liiton komitean jäsen.
Ester Pollack, emeritaprofessori, Tukholman yliopisto.
Helge Ratzer, varapuheenjohtaja, Tanskan rauhanministeriö.
Erica Righard, sosiaalityön ja globaalipolitiikan tutkimuksen professori, Malmön yliopisto.
Helena Ringnér, psykologi, diakoniakandidaatti, Göteborg.
Sylvia Rönn, Women for Peace -järjestön jäsen.
Birger Schlaug, entinen kansanedustajan tiedottaja, kirjailija.
Michael Schulz, professori, rauhan- ja kehitystutkimus, Göteborgin yliopisto.
Gudrun Schyman, entinen puoluejohtaja, kansansivistäjä.
Ove Sernhede, emeritusprofessori, Göteborgin yliopisto.
Tapio Salonen, vanhempi professori, Malmön yliopisto.
Lena Steinholtz Ekecrantz, tohtori, Women for Peace -järjestön jäsen.
Frida Stranne, apulaisprofessori Rauhan- ja kehitystutkimus, Halmstadin yliopisto.
Ragnar Strömberg, runoilija, kääntäjä, näytelmäkirjailija, kriitikko.
Per Sundgren, entinen kulttuuripormestari
Vibeke Syppli Enrum, sosiologi ja Tanskan naisten kansainvälisen rauhan ja vapauden liiton jäsen, Tanska.
Ashok Swain, rauhan- ja konfliktintutkimuksen professori, Uppsala.
Majken Jul Sørensen, sosiologian apulaisprofessori, Karlstadin yliopisto.
Göran Therborn, sosiologian emeritusprofessori, Cambridgen yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta.
Catharina Thörn, kulttuurintutkimuksen professori, Göteborgin yliopisto.
Håkan Thörn, sosiologian professori, Göteborgin yliopisto.
Torbjörn Tännsjö, filosofian emeritusprofessori, Tukholman yliopisto.
Karin Utas Carlsson, kasvatustieteen tohtori, Pohjoismaisen rauhanliiton jäsen.
Cecilia Weimarck Frogoudakis, vanhempi lehtori, Bergenin yliopisto ja hallituksen jäsen Women’s International League for Peace and Freedom, Norja.
Gunnar Westberg, emeritusprofessori, lääketiede, Sahlgrenska-akatemia.
Lisa Westberg, kirkkoherra, Carl Johans Pastorat, Göteborg
Cecilia Verdinelli, lääkäri, kulttuurikirjailija.
Stellan Vinthagen, sosiologian professori, Göteborgin yliopisto.
Gill Widell, kauppatieteiden apulaisprofessori, GU
America Vera Zavala, kirjailija ja kulttuurityöntekijä, Tukholma.
Lars Åkeson, Engineers for the Environment -järjestön jäsen.
Jan Öberg, apulaisprofessori, rauhantutkija, TFF:n johtaja, Lund, Lund
Gustaf Ödquist, pappi, Ruotsin kirkko.
Joakim Öjendal, professori, rauhan- ja kehitystutkimus, Göteborgin yliopisto.