Luulajan lentotukikohta on yksi Yhdysvaltojen kanssa tehdyn puolustusyhteistyösopimuksen (DCA) piiriin kuuluvista sotilastukikohdista. Laivue sai hiljattain amerikkalaisen vierailun. Helmikuussa kaksi amerikkalaista B-1B Lanceria pommikoneiden erikoisjoukoista laskeutui Luulaja-Kallaxin lentokentälle harjoittelemaan. Tämä on toinen kerta, kun tällaiset amerikkalaiset pommikoneet sijoitetaan Ruotsiin harjoituksia varten.
Oliko näiden harjoitusten tarkoituksena vahvistaa Ruotsin puolustusta? Vai oliko tarkoituksena pikemminkin testata Ruotsin kykyä isäntä- ja kauttakulkumaana tarjota tukikohtia Yhdysvaltojen strategisille operaatioille? Jätettiinkö harjoituksissa kehitysyhteistyösopimuksen mukaisesti ovi auki sille, mihin ruotsalaisia sotilasalustoja voitaisiin käyttää?
”Olemme toistuvasti harjoitelleet yhdessä Bomber Task Force’n kanssa koko ketjua : saattotehtäviä, yhteyksiä ja tulitusta. Nyt jatkamme yhteistyötämme sijoittamalla B1-B Lancerin jälleen kerran Ruotsin maaperälle, jotta voimme harjoitella yhdessä”, sanoo ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Jonas Wikman.
Yhdysvaltalaiset pommikoneet lensivät Etelä-Dakotasta osallistuakseen Vanguard Adler -harjoitukseen, jonka tarkoituksena on julkisuudessa kerrottu olevan parantaa yhteistoimintakykyä ruotsalaisen JAS 39 Gripenin kanssa ”arktisella ja Baltian alueella”. Suoritettuihin harjoituksiin sisältyi ”pintahyökkäys-, ilmahyökkäys- ja lähi-ilmatukiskenaarioita”.
Osa näistä Teksasista käsin operoivista pommikoneista on osallistunut helmikuussa laittomiin pommi-iskuihin Irakissa ja Syyriassa. Koneet tulivat käyttöön 1980-luvun puolivälissä. Ne rakennettiin alun perin tunkeutumaan Neuvostoliiton ilmapuolustuksen läpi ydinsodan sattuessa. Niitä käytetään edelleen tukemaan ”Yhdysvaltojen pommikoneiden läsnäoloa Aasian ja Tyynenmeren alueella ja suorittamaan lähi-ilmatukitehtäviä Yhdysvaltojen operaatioissa eri puolilla maailmaa”. Eräässä artikkelissa sanotaan, että kylmän sodan päättymisen jälkeen koneet eivät enää kanna ydinaseita. Koneet ovat pitkän kantaman strategisia pommikoneita, jotka voivat lentää hyvin pitkiä matkoja ilman tankkausta.
Ruotsin ilmavoimien eversti Peter Greberg Norrbottenista kertoo: ”Pommikoneen saattueena toimiminen ei ole jotain, mitä teemme säännöllisesti, joten se oli erittäin hyvää koulutusta.”
Harjoitus oli osa ”Bomber Task Force 24-2” -harjoitusta, jonka tavoitteena on “provide U.S. leaders with strategic options to assure Allies and partners, while deterring potential adversary aggression across the globe” (”tarjota Yhdysvaltain johtajille strategisia vaihtoehtoja liittolaisten ja kumppaneiden vakuuttamiseksi ja samalla pelotella mahdollisia vastustajan hyökkäyksiä eri puolilla maailmaa”), ja se oli osa laajamittaista Global Exercise 2024 -harjoitusta. (linkki lisätty suomennoksessa On epäselvää miten tämä Global Exercise 2024 liittyy meneillään oleviin Steadfast Defender 24 ja Nordic Response 24-harjoituksiin. –suom.huom.)
Tällaisten harjoitusten luonnetta ei ole helppo arvioida. Todisteet ovat niukat ja virallisesti valvotut. On vaikea nähdä, että Yhdysvaltojen strategisten pommikoneiden saattaminen Ruotsin yli ja ulos Jäämeren, Pohjanmeren ja Itämeren yli olisi Ruotsin puolustuksen ensisijainen tehtävä.
On epäilyttävää antaa kovin vähäisessä määrin luotettavan USA:n esiintyä meitä suojaavana valtana ja samalla viestittää, että USA on valmis olemaan paikalla silloin, kun sitä todella tarvitaan. Näiden signaalien epäselvyys voisi kenties olla etu joissakin hyvin vaikeissa tilanteissa vaikka se ei meitä nillä näkymin hyödytä lainkaan. Tällaisen alistamisen negatiivisena puolena on kuitenkin todettava, että se edistää väärää turvallisuuden tunnetta sisäisesti, kun tehtävänä on rakentaa omaa puolustustamme. Se luo passiivista tottumista ja sopeutumista. Ei ole mahdollista luottaa Yhdysvaltojen ristiriitaisiin strategisiin pohdintoihin, joissa Ruotsi on vain pieni palapelin pala suurvallan kaikkea muuta kuin johdonmukaisesti muotoillussa ”suuressa strategiassa”.
Tällaiset harjoitukset, joissa Ruotsi toimii suurvallan strategisten pommikoneiden tukikohtana, eivät myöskään auta vähentämään jännitteitä naapurustossamme, vaan lisäävät sen sijaan vaaraa siitä, että meidät altistetaan sotilaalliseksi kohteeksi. Ruotsilla on tuskin ollut täyttä tietoa amerikkalaisten pommikoneiden toiminnasta sen jälkeen, kun ne lähtivät liikkeelle Luulaja-Kallaxin ”tukikohdasta”.
Yksi esimerkki siitä, miten harjoitukset voivat lisätä jännitteitä, ovat erilaiset viestit, joita välitettiin vuoden 2019 Arctic Challenge -harjoituksen aikana, johon Yhdysvallat osallistui ilmavoimien kanssa. Ruotsin puolustusvoimien mukaan harjoitus tapahtui YK:n mandaatilla ja sen tarkoitus oli harjoitella vakauttavaa kansainväistä operaatiota monikansallisella joukolla.
Yhdysvaltain ilmavoimat antoi kuitenkin toisenlaisen kuvan harjoituksen skenaariosta ja totesi, että tavoitteena oli tyrmätä Venäjän puolustusjärjestelmä ja tuhota sen ilmapuolustus (Airforce Times 20.5.2019). Tätä harjoituksen tarkoitusta ei kerrottu ruotsalaisissa tiedotusvälineissä, vaan amerikkalaisessa sotilaslehdessä. Ruotsilla oli harjoituksen kokonaisjohtovastuu, ja jos harjoitus olisi johtanut turvallisuuspoliittiseen kriisiin Yhdysvaltojen virheen tai tahallisen provokaation vuoksi, Ruotsi olisi voinut joutua haavoittuvaan asemaan.
Teksti: Julkaisijat, Alliansfriheten.se
Lue lisää:
Stärkande samövning – Försvarsmakten (forsvarsmakten.se)
B-1 bomber crashes during training mission in South Dakota; crew ejected safely | Fox News
Aihekategoria: Näkökantoja ja -kulmia